kuulumisia

marraskuu 2008

Ystäväni on jäämässä työttömäksi. Työttömäksi jääminen ei sinänsä ole mikään epätavallinen ilmiö tässä järisyttävässä maailmantilanteessa, mutta usein työtön voi mennä myöhemmin uudestaan töihin jonnekin muualle, vieläpä koulutustaan vastaavaan ammattiin.  

Ystäväni tilanne on vähän huonompi, hän menettää samalla koko elämäntyönsä, pienen kotinsa ja unelmansa. Hän on kullankaivaja. Eikä mikään nykyajan konekaivaja vaan aivan oikea perinteisen kullankaivuun vaalija, käsityöläinen. Hän on oppinut taitonsa vanhoilta, jo edesmenneiltä alan mestareilta jotka pyhittivät elämänsä kullan etsinnälle elellen askeettisesti Lapin Lemmenjoella.

 Työ on todella rankkaa, fyysisesti ja varmasti myös henkisesti yksinäisessä erämaassa. Silti ystäväni rakastaa työtään yli kaiken. Palkintona hän saa silloin tällöin pieniä hippuja, jotka kannustaa jatkamaan.

Hipun löytyminen on aina yhtä riemuisaa ja onnellista, mutta pillejä ei ole pantu pussiin vaikka välillä on mennyt vuosikin ilman merkkejä kullasta. Tätä on intohimo. Ja haluan vielä korostaa, että rahallisesti perinteisessä kullankaivuussa ei ole juurikaan järkeä. Onneksi. Eli raha ei ole työn motiivi. Vaan se rakkaus.

 Syynä työn loppumiseen on suunnitteluasteella olevat säädökset, jonka mukaan kullankaivuu haittaa Lapin luonnonmaisemaa. Niinpä niin. Mies, joka elää sinuina luontonsa kanssa, ei tuhlaile turhaan energiaa (hänen mökissään ei ole edes sähköä)  on varmasti todellinen uhka Lapin luonnolle...  Taitaa olla tässäkin asiassa niin, että  iso koneisto voi kovalla rahalla jyrätä rauhassa muokaten vaikkapa kauniista Lapin tuntureista viihdekeskuksia ja Ruotsinlaivan korvikkeita, kun taas  tällaiset pientä joukkoa koskevat harmittomat tekemiset on helppo lakipykälällä estää.

Perinteisen tyylin kullankaivajia ei ole Suomessa enää monia. Työ on niin rankkaa, että se jo yksinään karsii suurimman osan niistä jotka edes harkitsevat ryhtyvänsä kaivajiksi. Eli pelkoa, että kullankaivajia tulisi olemaan niin paljon, että se vaikuttaisi luonnon tasapainoon  ei ole.

 Pääsin pari vuotta sitten ystäväni vieraaksi Lemmenjoen kultamaille. Se matka oli ikimuistoinen, tuntui kuin aika olisi pysähtynyt ja olisin päässyt näkemään hetkeksi elämää sadan vuoden taakse. Koskaan en ole tuntenut olevani yhtä lähellä luontoa kuin silloin olin.  Joten ihmettelen suuresti, miten ystäväni työ millään tavalla voisi vahingoittaa luontoa. Samaan aikaan me täällä kaupungeissa tuhlaamme yhä enemmän luonnonvaroja ja juoksemme jokseenkin toisarvoisten asioiden perässä.

 Toivon että ystäväni saisi pitää työnsä. Hänenlaisensa ihmiset osoittavat muille, että omaa sydäntään  pitää kuunnella ja kutsumustaan seurata, eikä raha  merkitse oikeastaan kovinkaan paljoa. 

www.kullankaivajat.fi

syyskuu 2008

 Huhtikuun jälkeen on ehtinyt tapahtua kaikennäköistä. Teimme toukokuussa viikon mittaisen Suomen kiertueen yhdessä loistavan Martha Scanlanin ja Stuartin veljesten kanssa. Tästä vierailusta tehtiin myös livetaltiointi Juha Reunasen studiolla. Levy ilmestyy syksyllä.

  Tokela&Hoedownin levy ilmestyi toukokuun puolivälissä. Keikkoja tehty tälläkin porukalla ja nyt syyskuussa koko 8-henkinen ryhmä lähtee kolmen keikan pikkurundille. (Malmitalo Helsingissä, Lappeenrannan Wiltsu ja Joensuun ravintola Kellari. Lolakuussa tehdään vielä konsertti Espoon Sellosalissa samalla kokoonpanolla, lisäksi mukana Jonna Tervomaa)

  Kesäkuussa keikkailtiin Lännen-Jukan kanssa Kotkan SegeliBluesissa ja Provinssirockissa sekä juhannuksena pohjoisessa Rovaniemellä ja Kurtakon kyläjuhlilla. Hauskaa oli! Tehtiin myös mun omalla triolla yhdessä Tokelan kanssa muutama keikka. Ja Puistobluesissa Woodstock-ryhmällä eli ts. Raittisen Eeron bändi ja mun trio yhdessä ja erikseen.

  Heinäkuussa Hoedown soitti yhdessä Edu Kettusen kanssa Taalintehtaan Baltic Jazzeilla ja  sieltä jatkettiin Mikan kanssa suoraan saaristoon, Aspööseen missä keikka Jiin ja Veli-Matti Järvenpään kanssa venevajassa, täysin akustisesti. Saaristosta Rauma Bluesiin yhdessä Eeron ja Noisy Kinda Menin kanssa. Raumalla meidän jälkeen esiintyi mm. aivan mahtava Doyle Bramhall yhdessä mm. Nick Curranin kanssa.

 Heinäkuun puolivälin jälkeen lennettiin Mikan ja Ollin kanssa Bostonin kautta Duluthiin jossa tänä vuonna järjestettiin Finnfestit. Hauskaa ja antoisaa oli tiukasta aikataulusta huolimatta. Keikkoja myös Finnfestien  ulkopuolella, mm. Amazing Grace Cafe, jossa viime syyskuussa esiinnyimme Lännen-Jukan kanssa.

Meillä oli hienosti järjestetty konsertti myös Elyssä Blueberry festivaaleilla. (Ely sijaitsee Minnesotan pohjoispuolella aika lähellä Kanadan rajaa.) Siellä vanhassa koulun juhlasalissa oli kuulijoita kolmisensataa, mikä tuntui tosi hienolta ottaen huomioon että meitä ei juurikaan entuudestaan tunnettu. Kiitokset kaikesta ihanalle Milli Salmelalle jota kovasti odotamme vierailulle Suomeen.

   Elystä takaisin Duluthiin, jossa tapasimme joukon vanhoja ystäviämme viime vuoden reissulta: Gerry Henkel, Ralph Tuttila, Andy & Angel, Jim Kurtti, Linda Applegate ym. Ja erityisen suuri kiitos kaikesta kuuluu ilman muuta myös Mimmu Salmelalle, joka oli mukana organisoimassa tämän vuoden Finnfestejä.

Viimeinen esiintymisemme oli Duluthin Bayfront Stagella, upea festivaalilava järven rannalla, paikka jossa mm muuan Bob Dylan esiintyi yhdessä Paul Simonin kanssa vuonna 96.

    Finnfestien jälkeen vuokrasimme auton ja suuntasimme Ylä-Michiganiin tapaamaan Martin ja Sandra Johnssonia Toivolan Misery Bayhin. Pidimme pienen akustisen konsertinToivolan omassa ravintolassa, jonne tuli porukkaa lähiseudulta, mm. 90-vuotias Topi Taro, Lionel, Ester, Juhani Bohjanen perheineen Hancockista sekä saamensukuinen Ren Olsen.

   Toivolasta tunnin ajomatka Bruce Crossingiin tapaamaan Haapalan veljeksiä ja heidän pikkusiskoaan Ailia ja tämän miestä Keniä. Veljekset todella hyvässä terässä, soittelimme yhdessä koko illan ja seuraavan aamunkin. Pojista on tullut Suomessa varsinaisia filmitähtiä heistä tehdyn dokumentin johdosta. (Eki Määttäsen loistava dokumentti Haapalan pojat.) Yövyimme Aili-siskon majatalossa.

   Paluu Duluthiin, Olli joutui jo lähtemään Helsinkiin ja me vietimme viimeisen päivämme helteisessä Duluthissa. Sieltä lensimme Minneapolisin kautta Bostoniin josta teimme mielenkiintoisen bussimatkan (ainakin neljä vaihtoa, matka kesti n.8 tuntia) Woodstockiin tapaamaan ystäväämme Justin Guipia. Pääsimme seuraamaan Jorma Kaukosen uuden levyn äänityksiä studiolle. Aivan mahtavaa matskua tulossa, voin kertoa.

  Sunnuntaina, viimeisenä päivänämme, ajoimme Justinin kanssa Rhode Islandiin Newportin Folk festivaaleille kuuntelemaan mm Calexicoa, käsittämättömän ihanaa, ihanaa, ihanaa GILLIAN WELCHIA & David Rowllingsia (!!!) ja aivan mahtavaa Levon Helmia bändeineen.  Päivä oli varsin onnistunut. ( Täytyy tosin sanoa että  festariyleisö  oli pääasiassa vähän laiskanpulskeaa, makoilivat siinä aivan lavan edustalla omissa rantatuoleissaan ja välillä tympi kun tuntui ettei heitä olisi hetkauttanut vaikka lavalla olisi ollut yhtäaikaa kaikki maailman kovimmat artistit. Vasta Jimmy Buffet toi heihin vähän eloa ja säpinää, se olikin sitten jo melkein jonkunsortin yhteislaulutuokio, eikä siitä aiheesta sitten sen enempää. Itse lähdimme yhteislaulutuokion aikana pikkuhiljaa pois festarialueelta.) 

   Lähdimme seikkailemaan Mikan kanssa julkisilla kohti Bostonia tietämättä meneekö edes mitään yhteysliikennettä sunnuntai-iltana Rhode Islannilta Bostoniin. Missattiin viimeinen suora bussi, mutta hetken ihmeteltyämme joku kertoi että paikallisbussi seuraavaan isompaan kaupunkiin lähtee piakkoin ja sieltä on junayhteys Bostoniin. Matka olikin aikalailla pidempi kuin olimme ajatelleet. Onneksi ehdimme viimeiseen junaan ja taksilla Bostonin keskustasta Whintorpiin, jossa meillä oli hotellihuone varattuna. Maanantaina Finnairilla takaisin kotiin.

   Elokuussa tehtiin pari Lännen-Jukan keikkaa pohjoiseen, Rovaniemellä ja Pyhä Unpluggedissa. (kuulin että Pyhä aikoo radikaalisti laajentaa lähitulevaisuudessa, se ottaa päähän koska Pyhätunturi on mun mielestä ollut juuri rauhallisuutensa ja kokonsa takia yksi harvoista isoista tuntureista jossa on jotain fiilistä ja aitoa Lappia. Nyt sekin näyttää sitten menevän tuohon Ruotsinlaiva-suuntaan? -Pienen ihmisen protestiääni...  Olen kirjoitushetkellä Sallassa ja täällä ilokseni on juuri sitä hienoa karua Lapin luontoa, ei edes kauppaa tunturialueella ja se on hemmetin hyvä juttu se. Täällä ainakin rauhoittuu kaikelta turhalta.)

    Pienen mökkiloman jälkeen -palataan siis elokuuhun- esiinnyimme Helsingin juhlaviikoilla loistavan Richard Thompsonin lämmittelijänä. Ilta oli tosi hieno, yleisö aivan ihana ja muutenkin kaikki toimi tosi hyvin. Helsingistä Lahteen Jazztorille jossa teimme mun keikan vähän laajennetulla kokoonpanolla, mukana Janne Haavisto ja Pekka Gröhn.  Hyvä meininki Lahdessakin. Viikon lopulla kokoonnuttiin pitkästä aikaa Hoedwnin kanssa Juttutuvalle ja vedettiin kahden tunnin oma keikka, ilman vierailijaa. Ja hyvältä tuntui.  Elokuun viimeinen viikko mökillä ja, OU JES!, löytyi paljon SIENIÄ!! Niistä näen unia (hyviä) ja odotan jo innolla seuraavaa mahdollista sieniretkeä. Kuivattuna on jo purkillinen herkkutatteja ja kantarelleja (oli pakko kuivata kantarellitkin, mökillä ei ollut sähköä ja ainoa vaihtoehto oli kuivaus saunan lauteilla. -Systeemi toimi yllättävän hyvin)

     Nyt vihdoin siis pääsen varsinaiseen syyskuuhun. Viime viikolla tehtiin pieni rundi yhdessä Tokelan kanssa. Jyväskylän Lutakko, Raahe ja Oulu. Välissä käytiin Alajärven Järviradiossa soittamassa livenä muutama kappale. Raahessa tehtiin samanlainen radioisku Radio Pookiin. Raahen keikkapaikka oli hieno vanha Ruiskuhuoneen Pruutta ja Oulussa Kuusisaaren Paviljonki. Me jatkettiin Oulusta Mikan kanssa tänne Sallaan missä tänä iltana keikka kodikkaassa Keloravintolassa. Syyskuussa vielä edessä siis nuo Tokela&Hoedown-keikat  ja Lahden Roots & Blues yhdessä Raittisen kanssa. -Ja toivottavasti mahdollisimman paljon sieniretkiä!

huhtikuu 2008

 
Mika Kuokkasen uusin KKANE-levy, From the Eastwing julkaistiin tälläviikolla. Näytteitä levystä voi käydä kuuntelemassa osoitteessa www.myspace.com/mikakuokkanen
Tokela & Hoedown-levy masteroitiin eilen, joten sitäkin sopii jo odotella. Laitetaan jossain vaiheessa joku biisinäyte Hoedown-sivuille, jahka ehditään. ja osoitehan on www.myspace.com/hoedownband

Ensiviikolla starttaa Lännen-Jukan kevätkiertue. www.lannenjukka.com Ja toukokuun alussa teen siis muutaman yhteiskeikan ihanan Martha Scanlanin kanssa. www.marthascanlan.com 
 

Maaliskuu 2008

Taas on pitkä aika siitä kun viimeksi on kirjoitettu tähän osioon mitään, sorry!
Oltiin pari viikkoa sitten Pyhällä Hoedownin kanssa jälleen kerran soittamassa Villin Lännen Viikonlopussa.
Mukana meillä oli Tokela, jonka kanssa muuten äänitettiin alkuvuodesta aikas mainio levy samaisella kokoonpanolla eli Hoedown ja Tokela. Katsotaan milloin se sitten ilmestyy, mutta uskallan väittää että se kannattaa todellakin hankkia!

Viime viikonloppuna tehtiin pienemmällä kokoonpanolla keikat Tampereella ja Raumalla, eli mun oma trio + Tokela. Kaikille  jäi niin hyvä fiilis, että näitä vastaavanlaisia keikkoja on luvassa jatkossakin.

Toukokuussa (6.-10.5.) tehdään yhteiskiertue aivan tajuttoman hienon artistin, Martha Scanlanin (USA) kanssa. Tämä on minulle suuri kunnia, sillä olen fanittanut Marthan musiikkia siitä lähtien kun hänestä kuulin ekaa kertaa, n. vuosi sitten. Hänen taustaansa ja musiikkiinsa voi tutustua osoitteessa www.marthascanlan.com

Hyvää pääsiäistä, tehkää kaikkea kivaa!

Tammikuu 2008

Hyvää alkanutta vuotta! 

Kaikille kyselijöille tiedoksi: uusi levyni on lähtenyt painoon ja se julkaistaan keskiviikkona 23. tammikuuta. Samana päivänä levy-yhtiöni MuFarang järjestää Tavastialla spektaakkelin, jossa lisäkseni esiintyvät ainakin Eero Raittinen & The Noisy Kind of Men, Timo Kiiskinen ja Munsons eli Tokela ja Viksten. Eeron Woodstock-levy julkaistaan muuten myös tuona samaisena päivänä.

Lauantaina 9.2. Juttutuvassa Helsingissä Hoedown juhlistaa 5-vuotista klubitaivaltaan, luvassa suuri joukko artistivieraita vuosien varrelta.

Lokakuu

Jopas on aika päässyt vierähtämään viime kirjoituksesta, on ollut jokseenkin paljon kaikenlaista muuta menoa. Tultiin pari viikkoa sitten erittäin hienolta ja tapahtumarikkaalta Amerikan matkalta, siitä lisää ehkä joskus myöhemmin.

Minulla on muuten VIHDOIN ilo ilmoittaa että Hoedown-yhtyeen levy todella ilmestyy vielä tänä vuonna, julkkaripäivä ainakin on varattu ja se järjestetään 1.12. ravintola Juttutuvassa Helsingissä, jossa Hoedown-klubeja on järjestetty kohta kunnioitettavat viisi vuotta. Ja silloin siis levyäkin pitäisi olla saatavilla. (Tätähän on vatvottu jo aika monta vuotta, joten kyllä nostan maljan ja huudan JIIHAA sitten kun näen valmiin levymme kansien sisällä...)

Ensi viikolla saadaan lauteille Hoedownin vieraiksi Mikko Kuustonen ja Edu Kettunen sekä Esa Kaartamo bändin sisältä. Paikkana Espoon Sellosali ja aika keskiviikkona 31.10. klo 19.  Ja samalla viikolla (la 3.11.) pitkästä aikaa Hoedown klubi Juttutuvassa, Hakaniemessä. Vieraana Tuomo Prättälä. Soitto alkaa klo 21 ja  vapaa pääsy.

Kesäkuu

Hei ystävät! Muistan lapsuudestani radion toivekonsertin, jossa haastettiin ihmisiä erilaisiin hyviin tekoihin. Ehkä se ohjelma pyörii vieläkin,  radiota tulee kuunnelta niin harvoin etten ole ihan varma. Haluaisin haastaa kaikki tutut ja muut kanssani osallistumaan Itämeren suojeluun. -Se kun on tuossa lähellä, lähes kirjaimellisesti jalkojeni juuressa, ja se voi aika huonosti.

Aihe tekee ainakin minut jatkuvasti niin surulliseksi, että olen päättänyt olla mukana omalla pienellä panoksellani ja toivoa että mahdollisimman moni muukin tulisi mukaan. Voi olla että vielä ei ole aivan liian myöhäistä.. Keinoja on kaiketi moniakin, täältä löytyy lisätietoja: http://www.wwf.fi/ymparisto/meret_jarvet/itameri/ 

Hyvää kesää kaikille!!

Toukokuu

Korviini kantautui huhu, jonka mukaan olisin Nightwishin uusi laulaja. No, kiitos kunniasta mutta minä se en ainakaan ole. Joten suuntaan tai toiseen tämän asian suhteen voivat kaikki olla ihan rauhassa... 

Lämmintä loppukevättä, tämä tyttö lähtee tästä mökille!

Huhtikuu 2007

17.4. Haaviston Janne pykäs mulle omat MySpace sivut, löytyvät osoitteesta www.myspace.com/ninnipoijarvi. Opettelen tässä itse vielä käyttämään niitä, mutta pikkuhiljaa.. Viimeviikon rundi oli tosi kiva! Tänään vielä Helsingin Kalliossa Lännen-Jukka Club Libertessä.

8.4. Laitan tässä kiertueen puolivälissä pari aivan mahtavaa ravintolavinkkiä hyvän ruuan ystäville. Toivon itse että tällaisia paikkoja tulisi lisää Suomeen ja ainakin että nämä olemassa olevat säilyisi: IMATRALTA löytyy ihana Buttehoff, jossa lounas oli todella unohtumaton! Palvelu, ruoka ja ilmapiiri 10+ sekä hintalaatusuhde erittäin OK. Kannattaa ehdottomasti käydä kokemassa. Kaupungin sielu ja helmi! Ja TAMPEREELTA löytyy huippu intialainen, yksi parhaista jossa olen ikinä käynyt, Swagath lähellä Tuomiokirkkoa. Kyyneleet kohosi silmiin, eikä pelkästään mausteiden takia. Taivaallista.. 
Kivoja keikkoja ollut Lännen-Jukan kanssa! Ensi viikolla jatketaan Järvenpäähän, Jyväskylään, Turkuun, Saloon ja Euraan. Ja lopuksi Helsingin Liberteen.

Huhtikuu 2007

Nyt on takana ihana vierailu Sallassa, jossa tunnelma oli erittäin lämmin ja kotoisa. Upea paikka niille, joita nykyaikaiset isot laskettelukeskukset hirvittävät.. Raittisen Eeron ja porukoiden kanssa vedettiin päivä- ja iltajameja ja hauskaa oli. Ja omaa triokeikkaa oli katsomassa todella kiva yleisö, kiitos kaikille paikalla olleille! Mulla jäi ihana fiilis.
Jii täytti 50v. sunnuntaina, sitä juhlittiin Tavastialla lauantai-iltana. Hauskat kekkerit!! Tästä jatketaan rundille huomenna keskiviikkona. Mulle voi laittaa Tavastialta ja tulevilta keikoilta kuvia, ja mä voin niitä välittää eteenpäin sitten itse juhlakalullekin.
Täällä kotona olen ihan hurahtanut pääsiäismunien maalailuun, pitää mennä jatkamaan..
Moi ja hyvää pääsiäistä!!

Maaliskuu 2007

5.3.2007 Kevättä ilmassa! Viime viikonloppuna tosi nastaa jälleen kerran Suomenlinnan Viapori Blues-tapahtumassa! Paluulautalla vielä jamit pystyyn. Oli aika villi meno, ainakin viulunjousen jouhien katkeilusta päätellen.. Lauantaina oli Hoedown-klubilla aivan mahtava artistivieras, Jukka Gustavson. Ja mitä biisejä!! HUH! Hammondkin mahtui tyylikkäästi lavalle koko komeudessaan. Viikonloppuna Hoedownin kanssa Pyhätunturille Villin Lännen Viikonloppuun. JIIHAA!

Helmikuu 2007

Tunturibluesilla oli mahtava meininki! The Munsons on rautaa, samoin Eeron Noisy Kinda Men.
Erityisesti lauantain päiväjamit Huipulla jäi palavasti mieleen, muutaman neliön "lavalla" meitä oli parhaimmillaan 12 ihmistä yhtäaikaa soittamassa ja ainakin meillä oli kivaa. Mä otan mielelläni kuvia vastaan ( ninnipoijarvi@hotmail.com ) jos joku sattui niitä viime viikonlopun keikoista napsimaan Saariselällä.

Tammikuu 2007

21.1. 2007 Yleensä tammikuu on ollut aina melko hiljaista aikaa minulle soittajana, mutta tämä vuosi aloitettiin poikkeuksellisen tymäkästi. Reilun kahden viikon Lännen-Jukka kiertue alkaa olla kunniallisesti loppusuoralla, 13 keikkaa takana ja vielä yksi veto edessä (24.1. ravintola Kuudes Linja, Helsinki). Tänään on välipäivä kotona, lattialla kasa matkatavaroita ja soittimia, joita ei enää edes yritäkään laittaa minnekään pois jaloista, kun kohta taas lähdetään reissuun. 
Ja jälleen kerran, jos jollain on hyviä fiiliskuvia kiertueen keikoista, vastaanotan niitä mielelläni. Voisin pistää eteenpäin Jiillekin.
Mutta kiertue oli kyllä tosi hauska, kivoja keikkapaikkoja ja hyvät järjestelyt! Ja hyvä yleisö! Ja Lännen-Jukan musiikki!! Ensi viikon lopulla takaisin Lappiin, tällä kertaa omalla kokoonpanolla Saariselän TunturiBluesiin. Muita esiintyjiä mm. The Munsons-duo ja Eero Raittisen porukka.
Ja hyvä musavinkki loppuun: Old Crow Medicine Show-yhtyeen molemmat levyt. Loistokamaa!
Ninni

Joulukuu 2006

Loppuvuosi on hurahtanut niin nopeasti, ettei perässä ole meinannut pysyä. Jiin kanssa ollaan tehty keikkoja ja Lännen-Jukan levy on aivan huikean hienoa kuultavaa! Käytiin Mikan kanssa marraskuun harmaita päiviä paossa Gambiassa, ihan sellainen viikon pikareissu, mutta olipahan elämys! Ns. tavallisesta lomamatkasta aika kaukana. Viikon aikana sattui ja tapahtui enemmän ja vähemmän kaikenlaista odottamatonta ja kulttuurishokki oli alkupäivinä meikäläisellä aikamoínen. Mutta hieno oli matka ja kannatti kokea! Jos joku on sinne suuntaan menossa, niin annan ihan mielelläni vinkkejä.. (Esim. Kotu Point-nimisessä paikallisten pitämässä rantabaarissa on kiva ja leppoisa meininki. Siellä kannattaa kysyä Frankie-nimistä kaveria, jolla saattaa olla Lännen-Jukka T-paita päällä... Sydämellinen kaveri, kertokaa meiltä terveisiä jos tapaatte.)

Joulua odotellessa...

Syyskuu 2006

Pidin reissupäiväkirjaa, jonka laítan tähän jälleen sekä itseni iloksi että niille, joita Australia kiinnostaa...

Australian matka 28.8. – 26.9. 200628.8. Lähtö reissuun maanantai-aamuna klo 8.00 Helsinki-Vantaalta. Ensimmäinen lento Helsingistä Lontoon Heathrowhin meinasi jo tyssätä check-innin ylipitkään jonoon ja lentokenttäsählinkiin. Onneksi saatiin viime hetkellä erikoiskohtelu kun kerrottiin määränpäämme. Sitten tulikin kyllä kiire, lennon lähtöön n.15 minuuttia aikaa. Lontoossa muutaman tunnin odotus, mutta yllättävän iisisti meni kaikki, mm. soittimien kuljetus käsimatkatavaroina, mikä oli meille suunnaton helpotus! Jatkolento Cathay Pacificin koneella Hong Kongiin. 11 tunnin etappi sujui hyvin, osittain nukkumalla ja osittain surffailemalla lentokoneen TV:n n. 40 eri kanavalla. Nyt on rytmi yritetty kääntää valmiiksi Australian aikaan ja matka jatkuu Hong Kongista Sidneyyn toisella Cathay Pacificin koneella.

29.8. Matka meni erinomaisesti, kaikki vuorot olivat aikataulussa (jopa etuajassa Sidneyn päässä). Ystävämme Hante tuli hakemaan meitä kentältä (jossa muuten kaikki lentokenttämuodollisuudet, kuten meidän syy tulla Australiaan ja tullihässäkät –mulla oli mukana kassissa poronluusta tehty pullonavaaja tuliaisiksi, eikä ausseihin saisi viedä mitään eläinperäistä- sujui mallikkaasti ilman mitään ongelmia) ja tiputettiin Olli hotelliin Bondi beachin läheisyyteen. Me muut jatkoimme matkaa Hanten ja hänen perheensä kotiin Phillip Bayhin. Ihana pieni omakotitalo meren äärellä! Nukuttiin sikeästi 9 tuntia eikä jet lag juuri painanut.30.8. Tänään keskiviikkona herättiin n. klo 9 aamulla, syötiin maittava aamiainen (munakokkelia, sieniä ja paahtolepää) ja lähdettiin kaupunkiin. Napattiin Olli hotellilta kyytiin ja Hante ajoi meidät Central Stationille asti. Päivä turistina saattoi alkaa. Lähdimme kävelemään asema-alueelta Darling Harbourille ja iloksemme heti ensimmäinen rakennus satamassa oli turistikeskus, jossa saimme aika hienon didgeridoo-esityksen. Shown jälkeen ostimme kaikille Australia-aiheiset T-paidat, hankimme infopisteestä turistioppaita ja karttoja ja jatkoimme matkaa Sidneyn maineikkaaseen Akvaarioon. Jättiläisrauskut, hait ja kaikki muut Australian meren elävät samassa paketissa. Hienoa katseltavaa! Kalojen katselusta tuli kova nälkä joten kävelimme George streetin ja Goulburnstreetin kulmasta löytyneeseen japanilais-korealaiseen ravintolaan (-missä ei loppujen lopuksi ollut juuri mitään japanilaista, mutta korealainenkin ruoka on todella hyvää!). Ruuan jälkeen kävelimme vielä pitkin kaupunkia ja etsimme samalla bussiyhteydet jolla Olli pääsee Bondille ja me Phillip Bayhin. Oxford streetilta löytyi pysäkki. Huomenna jatketaan..

31.8. Yllättäviä käänteitä: Lähtiessä meillä oli Helsingissä vielä kiva pieni työhuone oman asuntomme alapuolella, mutta nyt ei enää ole. No, vaiheet ja syyt ovat niin monimutkaisia etten jaksa niitä tähän kirjoittaa. Harmi vaan että täältä käsin on aika vaikeaa hoitaa muuttoasioita.. Huoneen pitää olla viikon päästä tyhjä ja me olemme täällä vielä n. neljä viikkoa. .. Muuten ihan kiva päivä. Treenit Ollin hotellihuoneessa. (keskeytyivät kun joku tuleva huoneiston omistaja tuli mittailemaan Ollin huonetta ja näpsimään valokuvia) Soittelun jälkeen lähdimme kävelylle Bondi beachille, joka oli täynnä kumiasuisia surffaajia. Keli oli aika viileä tosin. Huomenna mennään Audreyn kanssa Sidneyn ABC-radioon tekemään tunnin mittainen radiojuttu. Ei mitään hajua mitä vedetään siellä Audreyn kanssa, huomenna selviää. (riippuu kuulemma moodista sanoi Audrey) Radion jälkeen suuntaamme ekalle keikalle Blacktowniin.

1.9. Pitkä päivä, hauska ja vähän kyllä erikoinenkin. Lähdimme Mikan kanssa aamulla Hanten kyydissä kaupuniin, jäimme Oxford streetin loppupäässä sijaitsevan puiston kohdalla pois, ja menimme puistoon treenaamaan biisejä iltaa varten. Sieltä taksilla Mercure-hotellille jossa tavattiin vihdoin Audrey ja hänen miehensä Mez. Autolla Sidneyn ABC-radioasemalle, joka on VALTAVA. Siellä tunnin radio-ohjelma James Valentinen kanssa. Vedettiin Audreyn biisejä ja juteltiin niitä näitä. Myös Suomeksi.. (lähinnä näytösmielessä) Radiotalolta jatkettiin matkaa kohti Blacktownia, pientä Sidneyn ulkopuolella olevaa lähiökaupunkia,vrt. esim Kerava. Keikkapaikka oli RSL-ketjuun kuuluva clubi, pieni lava joka muistutti vähän meidän Suomen risteilijälaivojen lavoja. Vedettiin lämmittelysetti omaa matskua ja yleisö tuntui diggailevan ja meininki oli muutenkin rentoa. (RSL-paikoissa on yleisönä vähän varttuneempaa porukkaa, jotkut yli 80-vuotiaitakin, mutta hyvin countrytietoista yleisöä) Sen jälkeen kahden setin veto Audreyn kanssa, joka meni yllättävän hyvin, vaikkei oltu vuoteen soitettu yhdessä hänen kanssaan. Mukana oli meidän ja Audreyn lisäksi erittäin mukava ja loistava aussibasisti Sean Rudd. Nähdään hänet uudestaan sunnuntaina Pokolbinin keikalla, mikä on kiva uutinen! Ajettiin yöllä Blactownista seuraavalle keikkapaikalle Central Coastiin. Matka kesti n. 1 1/2 tuntia ja puoli kolmelta oltiin perillä. Eletään Australian kevättä, eli yöt ovat todella viileitä. Olli majoitettiin asuntovaunuun ja me muut yövyttiin keikkajärjestäjän miesystävän luona. (Vähän hirvitti jättää Olli vaunuun niin kylmällä kelillä..)

2.9. Olli on hengissä, asuntovaunu oli vähän vilakka, mutta muuten kaikinpuolin kuulemma ok  Blue Haven ympäristöineen Central Coastilla on ihanaa aluetta, paljon omakotitaloja ja muutenkin leppoisaa. Tänään eka oikea hellepäivä! Kelit aivan täydelliset, n.25 astetta lämmintä. Käytiin pulahtamassa mukavan viileässä meressä, Ollikin joka ei yleensä kuulemma noita rantahommia harrasta. Tänään täysin akustinen kotikonserttikeikka Jill Churchin isossa talossa. Keikka meni mukavasti, kiva soittaa akustisesti ilman turhia laitteita. Yleisönä todella nastoja tyyppejä, mm. Ken ja Amy. (Amy oli tuonut mu varten ihan hillittömän ison haitarin. En pystynyt edes nostamaan sitä ylös, joten siitä soitosta ei olis kyllä tullut yhtään mitään ja oli pakko sanoa etten kertakaikkiaan jaksa soittaa sitä. Nolotti kauheasti, sillä Amy oli raahannut sitä pitkän matkan minua varten)

3.9. Blue Havenista Cessnockiin, jossa tehtiin radiojuttu pienessä paikallisradiossa. Soitettiin Audreyn biisi ”Love you like the earth” ja Audrey kertoi omia juttujaan. Cessnock on ihana ” vanhan ajan” pikku kaupunki, kuin tuulahdus jostain 70-luvulta. Sieltä matka jatkui kohti Pokolbinia, vehreää viinitila-aluetta. Hunter Valleyn keikkapaikkana Harrigans niminen pubi, tosi iso kompleksi, jossa monta eri lavaa ja ja ravintolaa sekä hotelli vielä kyljessä. Majoituttiin Ollin ja Mikan kanssa ja sen jälkeen vedetiin oma setti. Sunnuntai-iltapäiväveto. Sen jälkeen pari settiä Audrey-matskua. Oli tosi kivaa nähdä jälleen Seania, basistia Blacktownin keikalta. Ken ja Amy tulivat myös katsomaan keikkaa. Heidän lisäkseen tapasimme kolme suomalaista Australiassa asuvaa henkilöä, Marja-Liisa Pakarinen miehensä Juhan kanssa ja heidän ystävänsä. tykkäsivät kovasti keikasta. Huomenna mennään heille kyläilemään (paikka on lähellä Morrisettea) ja päästään saunomaan ja uimaan! Lisäksi nähdään ehkä kenguruita.

4.9. Pokolbinista meidät haettiin autolla Wangi Wangi- nimiseen pikkukaupunkiin, jossa asuvat Juha ja Marja-Liisa Pakarinen. Marja-Liisa toimi pitkään Suomi-seuran promoottorina. Nähtiin matkalla kengurulauma ja päästiin jopa syöttämään niitä, ne olivat aivan kesyjä ja tulivat tekemään tuttavuutta. Lähistöllä oli myös mielisairaala, josta eräs asukas tuli tervehtimään meitä. Ollin nähtyään hän sanoi heti ”hello, Santa Claus!”..-aika lähelle arvasi, maahan jo osui oikeaan. Pakariset asuvat todella kauniilla alueella aivan lähellä suolajäveä. Talo on Juhan rakentama, 3-kerroksinen huvila kauniine terasseineen. Ja saimme tosiaan kokea senkin ihmeen että Australiasta löytyy kunnon sauna. Ja kyllä sitten saunottiinkin. Suolajärvessä käytiin pulahtamassa, vaikka siellä kuulemma on jonkun verran haikaloja. Vierailulla Pakarisilla oli muuten toinenkin suomalaispariskunta, Maiju ja Eero. Kaikenkaikkiaan todella kiva, lämmin päivä. Lähdettiin Wangi Wangista Morrisettiin juna-asemalle ja matka Sidneyyn kesti pari tuntia junalla. Olli majoittui Barclay-hotelliin Kingscrossiin. sama hotelli, jossa itse asuin kahdeksan vuotta sitten ollessani Australiassa. –Ainiin vielä, Marja-Liisa alkoi päivällisellä muistella vuosien takaista iltaa, kuinka mahtavaa oli kun eräs big band, Boston Promenade nimeltään, oli esiintymässä Australiassa. Erityisesti hänelle jäi mieleen yksi laulajatyttö, jolla oli olkihattu päässä... Nyt taas Phillip Bayssa Hanten ja hänen perheensä luona. Huomenna mennään eläintarhaan.

5.9. Tänään on ollut maansuru koko Australiassa, Maan ehkä tunnetuin hahmo, ”krokotiilimies” Steve Irwin kuoli eilen Great Barrier Reefilla jättiläisrauskun piikin lävistettyä hänen sydämensä. Liput olivat puolitangossa kaikkialla. No, meidän päivä meni kuitenkin seuraavasti: aamulla bussiin, joka meni suoraan Circulay Quayhin. sieltä pikku aamupalan jälkeen laiturille nro 2 josta lähti lautta Taronga Zohon. Nähtiin lauttamatkalla se kuuluisa oopperatalokin vihdoin. Taronga on vähän niinkuin meidän Korkeasaari, suurempi vain ja sieltä on upeat näkymät kaupunkiin päin. Nähtiin myös koalat ja vompatit ja muut pakolliset. Leppoisaa oli, vaikka jalat onkin nyt vähän väsyneet. Tarongasta käveltiin Ollin hotellille Bayswater roadille, josta basisti Sean ja hänen tyttöystävänsä Emma poimivat meidät autoonsa. Lähdettiin Newtowniin syömään korealaista barbequeta. Hyvää! Ja hinta todella kohtuullinen, viisi ihmistä söi ja joi ja jälkiruuat vielä päälle, lasku yhteensä 67 AUD. Ruuan jälkeen Sean ja Emma veivät meidät vielä ilta-ajelulle katsomaan kaupungin valoja. Sidneyn oopperatalo ja silta ja vastarannan pikkuruinen huvipuisto näyttivät tosi kauniilta iltavalaistuksessa. Ja siellä valoja katsellessa näin myös muutaman hedelmälepakon. Hienoa! Huomenna kalatorille ja sushia syömään Hanten perheen kanssa.

6.9. Tosi rauhallinen päivä. Aamulla Phillip Bayn rannalla Mikan kanssa kävelyllä. (sopimus paikallisten aboriginaalien kanssa on, ettei sille rannalle mennä öiseen aikaan. Silloin henget liikkuvat sillä rannalla, eikä heitä saa häiritä.) Käytiin pikkuisessa rantakahvilassa istumassa ja ihailemassa vaahtopäisiä aaltoja. Hanten pojan Johanneksen päiväunien jälkeen ajettiin kaikki Newtowniin. King’s road on tosi pitkä ja mielenkiintoinen katu täynnä pikkuliikkeitä. Sieltä löytyy mm. meidän Fennicaa vastaava loistava levykauppa SO Music. Ostettiin sieltä Kelly Joe Phelbsin ja Kasey Chambersin uusimmat. Mieletön yhteensattuma oli että Audrey ja Mez olivat samaan aikaan siellä levykaupassa! Levyostoksilta mentiin pieneen divariin josta ostin pari Banjo Patersonin (kirjoittanut mm. Walzing Matildan) runokirjaa. King’s roadilta kalatorille, josta ostettiin sushiainekset. Lohta ja tuoretta tonnikalaa, mätiä, ostereita ym. Iso satsi kaikkea. Sitten Hantelle tekemään ruokaa (tai Hante ja hänen miehensä Chris tekivät-minun ruuanlaittotaitoni on edelleen vähän niin ja näin) –ja sitä oli paljon!

7.9. Huh, ei kyllä ostereita vähään aikaan, kaamea yö ruokamyrkytyksen parissa! aamulla ylös klo 7 kahden tosi nihkeästi nukutun tunnin jälkeen. Oli aika hilkulla pystynkö lähtemään Tamworthiin keikalle, jonne ajomatkaa Sidneystä 410km. Mutta onneksi lähdin! Tamworthissa hotellihuoneemme viereisessä huoneessa oli majoittuneina ystävämme Ken ja Amy. Jälleennäkemisen riemu oli valtava! Uskomaton yhteensattuma jälleen; Amylla oli myös ollut kamala yö osterin syönnin vuoksi! Eikä meistä kumpikaan ollut juuri koskaan ennen syöneet ostereita.. Keikka oli mukava, vedettiin jokunen kappale suomeksikin ja yleisö tuntui pitävän ”hassun kuuloisesta” kielestämme. Keikkaa tuli kuuntelemaan myös yksi suomalainen tyttö, joka oli Tamworthissa vaihto-oppilaana.

8.9. Herätys Tamwortissa, aamupala Kenin ja Amyn kanssa. Ihana kaupunki, jonne olisi kiva tulla uudestaankin. Puolelta päivin autolla (matkustimme muuten Kaseyn isän Bill Chambersin autolla nämä reissut) n. viiden tunnin matka takaisin Sidneyn Annandaleen, jossa keikka Empire hotelissa. Hyvä klubimainen ja sopivan hämyinen keikkapaikka. soitettiin oma setti jossa mukana suomenkielisiä biiejä. Keikkaa oli tullut katsomaan kymmenkunta suomalaistakin, mm. Maiju ja Eero, joita oli tietenkin kiva nähdä taas. saatiin heiltä muistoksi naurava kookabura-lintu. Oman setin jälkeen vielä kaksi Audreyn settiä. (Sean taas mukana) aika pitkä ilta, jonka jälkeen olin aika valmis nukkumaan. Nähtiin myös eräs Terry McArthur joka on laulunkirjoittaja ja laulaja The Cube-nimisessä yhyeessä. On muuten aivan tajuttoman hienoa matskua! Hän kutsui meidät kotiinsa syömään seuraavana maanantaina Adelaiden reissun jälkeen.Sean heitti meidät kaikki Barclay-hotelliin jossa me Mikan kanssa myös yövyimme tämän yön. Hyvä hotelli ja hyvä sijainti.

9.9. Oli ihana nukkua hyvin ja käydä kunnon suihkussa, eilen kaikki meni niin tiukassa aikataulussa, että hyvä kun ehdittiin edes syödä jotain. Käveltiin pätkä Darlinghurst roadia, joka on se pahamaineinen katu Kingscrossilla. siistiytynyt aika lailla kahdeksassa vuodessa. Sitten taksilla lentokentälle ja lentomatka sidneystä Adelaideen.  Adelaidessa meillä on keikka Wheatsheaf nimisellä klubilla. –keikkapaikka on aivan mahtava! Tähän astisista kaikkein viehättävin. Veimme kamat lentokentältä suoraan keikkapaikalle ja oli heti tosi tervetullut meininki. Vanha hotelli joka on täysin kunnostettu baari ja klubikäyttöön. Tämmöinen paikka olisi mukava löytyä Suomestakin! (Club Liberte Viidennellä linjalla on ehkä lähimpänä samanlaista tunnelmaa). Pari tuntia aikaa tutustua kaupunkiin ennen soundcheckiä. Oikein miellyttävä! Hindley street teki vaikutuksen pienillä putiikeillaan. Käytiin syömässä intialaisessa, ruoka hyvää ja edullista. Takaisin keikkapaikalle ja siellä tavattiin Adelaiden oma Seppo Sillanpää, Trev Warner, Australian countrypiireissä erittäin arvostettu muusikko. Oma setti alle, hienosti meni ja sitten Audreyn kaksi settiä, vieraana Trev. Keikan jälkeen Trevin ja hänen vaimonsa Martyn luo yöksi. Aivan ihana, sydämellinen pariskunta. Yövyttiin Mikan ja Ollin kanssa pienessä pihamökissä kaikki kolme. Yö Adelaidessa on tähän aikaan vuodesta todella kylmä, joten lämmitin ja villasukat olivat tarpeen.

10.9. Mainio aamiainen Martyn keittiössä ja kyyti järjestyi Tanundaan, joten päästiin keikallekin. Countrymusan diggarit Ray ja Marie päättivät lähteä katsomaan myös sunnuntain päiväkeikkaa ja he hakivat meidät Trevin luota. Tanunda on IHANA!! Todella pittoreski, kaunis maalaiskaupunki. Jacobs Creekin viinit tulevat tältä seudulta, niitä saa kuulemma myös Alkosta. Keikkapaikkana Tanunda Club, jossa on tapana soittaa myös sunnuntai-iltapäivisin. Hauskoja kylähahmoja. jotka diggailivat menoa. Saatiin paljon uusia kavereita. (äänimies Jamie, putkimies Mark, valokuvaaja Ron ym.) Ja jos jonnekin niin tänne tahtoisin uudestaankin. (olenkohan maininnut saman jokaisessa aiemmassakin paikassa...?) Illalla takaisin Trevin ja Martyn luo, jossa odotti Martyn laittama ihana iltapala. Syönnin jälkeen jammailua Trevin kanssa hänen musiikkihuoneessaan kahdella viululla, kitaralla ja dobrolla. (Trevin poika Kem soitaa Yhdysvalloissa melkoista mainetta niittäneessä Greencard-yhtyeessä. ) Olo on vähän flunssainen.

Kuvat: Ron Vanderzvan/Tanunda

11.9. Aamupala Trevin ja Martyn kanssa. Maistoimme ekaa kertaa vegematea, Australian omaa erikoisuutta, josta on ensikertlaisena vaikea sanoa onko se hyvää vai ei. Hassua jokatapauksessa. Luultavasti meidän mämmi on samantapainen elämys monelle ulkomaalaiselle. Trev heitti meidät kaupunkiin. Adelaide on miellyttävä, melko suuri, siisti ja rauhallinen kaupunki. Käveltävää ja nähtävää riitti. Koneeseen päästiin neljän paikkeilla, eli lähtö vähän viivästyi. Harmitti, sillä olimme menossa Sidneyyn päästyämme Terryn luo syömään. No, mentiin sinne suoraan kentältä, Rozelle-nimiseen kaupunginosaan. Mielettömän hieno omakotitalo ja vielä mielettömämpi studio kodin vieressä. Terryn yhtye, The Cube on erittäin mielenkiintoista musiikkia. Älykästä tekstiä ja jännästi tuotettua. Ennen lähtöä esitettiin pari omaa biisiä Terrylle, mutta mun flunssa oli niin kauhea, että olis ehkä kannattanut jättää laulamiset väliin.. Yöksi Phillip Bayhin. Australian tarina jatkuu pian...

12.9. Flunssa pahenee ja olo kuumeinen. Höh! Aamulla Hanten ja Johanneksen kanssa Phillip Bayssa, päivällä ostoksille Newtowniin, muttei   löydetty oikein mitään, kun oli niin huono olo. Toinen korva on lähes kuuro flunssan ja lentomatkojen takia... Soittaminenkin tosi hankalaa.

13.9. Olli lähtee tänään Suomeen, käytiin moikkaamassa vielä Kingscrossilla häntä aamiaisen merkeissä. Haikeat hyvästit ja Olli taksilla kentälle. Pyörittiin vielä hetki kaupungilla ja sitten Liverpoolstreetille pysäkille. Bussilla Bronte-beachille, jossa tavattiin Hante, Johannes ja Hanten mies Chris. Käveltiin Chrisin kanssa yksi ihana rantapätkä jonka muistan mieleenpainuvasti edellisestä käynnistä kahdeksan vuoden takaa. Bronten ja Coogee beachin välisellä rantatiellä on jyrkästi kohoava hautausmaa. Siellä vainajat saavat levätä häkellyttävän kauniissa merimaisemassa. (-Osa haudoista on todella vanhoja.) Rannalta lähdettiin Maroubraan ostamaan intialaista ruokaa. Ilta meni pakkailun ja Kasey Chambersin loistavan DVD:n katselun merkeissä. 1,5-vuotias Johanneskin ihastui selvästi Kaseyn musiikkiin, erityisesti Goin’ fishing niminen biisi kolahti. Tuntuu haikealta lähteä Sidneystä ja New South Walesista. Nähtiin paljon ja tavattiin mukavia tyyppejä. Kiitos Hantelle & perheelle, Seanille, Terrylle, Pakarisille, Maijulle ja Eerolle ja kaikille muille kaikesta avusta ja huolenpidosta!!

14.9. Nyt lentokoneessa, suuntana Queensland ja siellä Hervey Bay. Korva on vielä tosi lukossa ja kipeä. Tämän lennon lasku vähän huolettaa.. Ostin apteekista lääkkeitä, toivottavasti tepsivät. Luen muuten parhaillaan matkalukemisena Nick Hornbyn pientä novellikirjaa ”31 biisiä”. se on aivan loistava, liikuttava kirja joka itkettää ja naurattaa ja herättää kysymyksiä. 31 lempibiisiä, jotka on yritetty irrottaa muista hetkiin ja tunnelmiin liittyvistä biiseistä. Lempikappaleita puhtaasti musiikin itsensä vuoksi. Ja pyrkimyksenä olla ajattelematta mitä muut mahtavat ajatella jos kerron pitäväni erityisesti näistä lauluista.. 31 biisiä on jo sen verran paljon, että vois yrittää joskus listata. Pienet määrät parhaita biisejä jättää aina niin paljon hyviä ulkopuolelle. Esim viisi parasta lempikappaletta on ihan mahdoton määrä, silloin potee syyllisyyttä niistä lauluista joita ei mainitse. No, semmosta.. Joskus laadein oman listani. Ja täydennän kun tulee lisää, sovitaan ettei mitään täydy sieltä listalta ottaa pois.... Huh, korva oli kyllä tosi kipeä laskun aikana. Kentällä vastassa David Baker, Yksi Mikan vaihto-oppilaskesän perheen isistä. Samassa koneessa matkusti myös muita soittajia, kävi ilmi että he olivat matkalla Bucca nimisen kylän bluesfestareille. Saatiin esitteet ja ehkä lähdetäänkin katsomaan mitä Buccassa tapahtuu. Ja lisää uskomattomia yhteensattumia: Kentän ulkopuolella parkkipaikalla David huomasi erään seurueen, jotka olivat tulleet samalla koneella Sidneystä Hervey Bayhin. Siinä olivat mukana Mikan toisen vaihto-oppilasperheen vanhemmat, Noel ja Barbara Squire. Mika oli Suomesta käsin koittanut tavoittaa heitä useaan otteeseen, mutta turhaan. Samoin David oli koittanut saada yhteyden tuloksetta. Ja siinä sitä lennettiin toisistamme tietämättä samalla koneella pari tuntia. Squiret olivat olleet reissussa Kanadassa kuusi viikkoa ja olivat nyt menossa kotiin. Sovittiin tapaamisesta myöhemmin viikonlopun jälkeen ja lähdettiin Davidin autolla Parkereille. Kaunista omakotialuetta, hellyttävä Jessie-koiravanhus oli meitä odottamassa.

15.9. Pyöräilyä Hervey Bayssa. Käytiin Botanic Gardenissa, sen jälkeen Esplanadilla kahvilla, rannalla köllöttelemässä, D. Davidin työpaikalla, takaisin Esplanadille smoothie-juomalle ja iltapäivällä takaisin kotiin. Illaksi syömään läheiseen ravintolaan Davidin ja hänen vaimonsa Barbaran kanssa.

16.9. Tänään on Barbara Bakerin syntymäpäivä. Lähdettiin viikonloppuretkelle, joka alkoi Bundaberg-nimisestä kaupungista. Ja siellä rommitehtaasta. Kierroksen jälkeen muutamat rommidrinksut maistiaisiksi ja sitten taas matkaan, pikku pörinöissä. Seuraavaksi Bundabergin loistavaa ginger beeriä, inkivääriolutta, johon jäin totaalisen koukkuun. Bundaberg on suhteellisen iso kuapumki, jossa voisi viettää aikaansa pidempäänkin. mutta me päätimme lähteä eteenpäin, kohti Buccan festivaaleja. Ja Bucca on paikka TODELLA KESKELLÄ EI MITÄÄN, meinattiin ajaa ohi tienviittojen ja viitat löydettyämmekin. Kilometrikaupalla jatkuvasti kapenevaa tietä pitkin pääsimme lopulta perille. Ja perillä oli pieni hotelli joka oli samalla festivaalipaikka. Ensivaikutelma hieman yllätti meidät, ainakin minut. Piha-alueella pyöri lähinnä musta-asuisia motoristeja, parissa kojussa myytiin hevimusapaitoja ja yhdessä oli mahdollisuus ottaa tatuointi. Pääsymaksu esiintymisalueelle oli a 25 AUD, ja jos minulta olisi kysytty, en olisi ehkä päättänyt jäädä. Mutta muut halusivat mennä kuitenkin katsomaan mitä festareilla oli tarjottavana, joten mentiin sisään. Ja hyvä että mentiin! Eka meidän näkemä veto oli loistava Hat Fitz & Itchy-niminen duo. Erittäin kovaa blues kamaa ja mahtavasti toimiva parivaljakko. Teki suuren vaikutuksen! Näitä kahta on kuulemma melko vaikeaa nähdä missään, vaikka kysyntää olisi, joten olimme ilmeisen onnekkaita myös. Ostettiin muistoksi duon levy, joka sekin toimii! Hat Fitzin jälkeen tuli vähän tavanomaisempaa (ja aikalailla tylsempää) bluesmatskua, meni ainakin mulla ohi. Olimme jo oikeastaan lähdössä pois, kun näimme vielä osan mainiota esitystä; äijäbändi nimeltä Uncle Joe’s Jug band veti rempseään ja iloiseen tyyliin oikein tosi perinteikästä rootsia. Hampaattomia miehiä pikku pieruissa, ihan huippu menoa! Bucca bluesista iltaa myöten Gladstoneen, jossa Davidin ja Barbaran poika Chris asuu. Loppureissusta lisää pian...

Elokuu 2006

Hieno kuukausi, hieno kesä! Ollaan päästy soittamaan paikkoihin, jotka jäävät kyllä varmasti pitkäksi aikaa mieleen. Yksi upeimmista esiintymislavoista jossa olen saanut soittaa on kyllä ehdottomasti viime viikkoinen keikka Lemmenjoella kullankaivajien juhlissa Lännen-Jukan kanssa. Meno oli rentoa ja koska koko alueella ei ole sähköä, soitimme täysin akustisesti. Eli todellinen unplugged veto. Ja hyvä niin!
Toinen hauska kokemus oli höyrylaivareissu Jyväskylässä. Tietenkin oikeasti höyryllä. Sielläkin soitimme akustisesti Lännen-Jukan matskua pienelle seurueelle. Jiiltä tulee muuten syksyllä levy joka sisältää juuri näitä Lännen-Jukan lauluja. Kokoonpano on napakka; Jii laulaa ja soittaa banjoa.
Teemme pienen Lännen-Jukan rundin levyn ilmestymisen yhteydessä. Tiedot keikkapaikoista lukee mm näiden sivujen keikkaosiossa.

Huomenna sitten lähdetään Australiaan Mikan ja Ollin kanssa.
Ninni

Heinäkuu 2006

Heinäkuu tuli ja meni, mutta paljon ehti tapahtuakin. Kirjoitan tässä vähän itsenikin iloksi ylös näitä tapahtumia, jotta on sitten talvella jotain mitä muistella lämmöllä... 
5. heinäkuuta matkasimme Mikan, Haaviston Ollin ja Nikun Jarmon kanssa Jyväskylään Jazzbariin jossa soitimme biisejä lähinnä Vapaapäivä-albumiltani. (Hellettä piisasi tällä viikolla kunnolla, onneksi pääsimme uimaan lähes joka keikan jälkeen.) Torstaina jatkettiin matkaa Konnevedelle jossa on aivan loistava kesäfestari, Häyrylänranta Blues. Siellä ryhmä kasvoi Esa Kaartamolla, Masa Maijasella ja Topi Kurjella eli Hoedown-yhtye oli pienen tauon jälkeen kasassa.

Häyrylänrannassa koettiin yleisön kanssa aika harvinainen hetki, kun oman Hoedown settimme jälkeen vieraanamme esiintyi Kaartamo-Kettunen-Kuustonen. Ja tämä kattaus tullaan toistamaan syksyllä Helsingissä ravintola Juttutuvassa Hoedown klubilla. www.kolumbus.fi/hoedown  Hoedownin kanssa matka jatkui takaisin Jyväskylän Jazzbariin, jossa oli jälleen loistoyleisö ja muutenkin leppoisa meininki. Osa porukasta jatkoi omiin suuntiinsa, mutta muutama meistä lähti Pieksämäelle Beach&BluesParty-festareille soittamaan bluesia Seppo Valjakan kanssa. Mikan kanssa yöjunalla Helsinkiin ja aamupäivällä autolla Taalintehtaalle Baltic Jazziin Lännen-Jukan kanssa. Ja helle jatkui edelleen! Kävin samalla reissulla moikkaamassa 90-vuotiasta Ingaa, jolla oli kova vauhti päällä Västanfjärdin vanhainkodissa.

Muutama vapaapäivä mökkeillessä ja sitten taas reissuun, suuntana Kaustinen. Esiinnyimme Rajapinta-klubilla trioni kanssa. Olin tosi iloinen hyvästä vastaanotosta ja sitä mieluisampaa oli saada tarjota kuulijoille yllätysnumero, J.Karjalainen ja hänen uutta Lännen-Jukan musiikkia. Ja yleisöhän tietenkin tykkäsi. Oman esityksemme jälkeen pääsimme itse diggailemaan amerikkalaista huippuosaamista; Dirk Powell, Riley Baugus ja Balfa Toujours hurmasi rennolla menollaan. Asiallista porukkaa ja ilta jatkui keikan jälkeen mukavasti jammailun merkeissä. Lauantaina Powell kumppaneineen kutsui Jiin ja meidät päälavalle oman keikkansa yllätysvieraiksi. Mukana pari suomenkielistäkin laulua Lännen-Jukan tyyliin. Illalla sitten säestettiin vielä Mikko Kuustosta päälavalla. Kaiken kaikkiaan festareista jäi erittäin hyvä fiilis.

Matka jatkui Tampereen Poko-risteilyn kautta kotiin, jotta voisimme lähteä taas uudestaan matkaan... Suomusjärven Salitussa Raittisen poppoo järjesti ikimuistoiset festarit, esiintyjinä J.Karjalainen, Mikko Kuustonen, me, Jorma Kääriäinen sekä luonnollisesti Eero Raittinen itse bändinsä kanssa. Sää oli mitä parhain, yleisö todella hyvää ryhmää ja äänentoisto erinomainen. Siitä kiitos mm. Smojulle ja herra Kaustiselle! Jäimme pienellä ryhmällä Salittuun äänittämään Kääriäisen tulevaa levymatskua ja illalla taas Mikan kanssa matkaan. Suuntana lounais-saaristo, tarkemmin ihana Aspön saari joka meille olikin jo entuudesta tuttu paikka. Aspössä oli pikku festarit, jossa soitettiin täysin akustisesti mun ja Mikan biisejä, Lännen-Jukan lauluja Jiin kanssa ja myös saariston oma väki soitti hienosti omia saaristobiisejään. Lopuksi jammailtiin isossa venevajassa kaikki yhdessä yleisön tanssiessa ja laulaessa. Ja säät suosivat edelleen! Lopuksi vielä kuun viimeisenä lauantaina Valkeakoskelle Työväentapahtumaan trioni kanssa.

Jos jollakulla muuten sattuu olemaan kivoja kuvia näistä em. keikoistani niin otan oikein mielelläni vastaan! Ne voi pistää osoitteeseen ninnipoijarvi@hotmail.com.

Elokuu koitetaankin ottaa aika iisisti ja sitten loppukuusta suuntana Sidney...

Dirk, Jody, Mika, minä, Courtney, Ellie, Jii, Riley ja Christine

Kesäkuu 2006

Hyvää juhannusta!! Kerrotakoon tässä kaikille Hoedown-bändin ystäville että olemme vihdoin aloittaneet Hoedown levyn teon. Levy on itseasiassa aika hyvällä mallillakin jo. Samoin Mika Kuokkasen oma "Kkane"-soolomatsku saa pian jatkoa. Syksyllä sitten ilmestyvät ja niitä voi kysellä vaikka allekirjoittaneelta.
Meillä oli trioni kanssa viime viikonloppuna keikat Vääksyn Kanavarannassa (veneen kannella) ja Fiskars Folk Festivaaleilla. Aurinko paistoi ja mukavaa oli. Ja käykää hyvät ihmiset vierailemassa Fiskarsissa jos ette ole sitä vielä tehneet. Se on ihana paikka!
Tässä taustalla soi muuten The Be Good Tanyas-levy "Blue Horse". Suosittelen lämpimästi kaikille jotka kaipaavat musiikkiin fiilistä ja rouheutta.

Toukokuu 2006

Terveiset kauniista Kööpenhaminasta! Kävin katsomassa Bonnie Raittin keikan 2.5. pienehkössä clubissa, Amager Biossa.  Hieno veto ja tiivis tunnelma. Bonnie oli rautaisessa ja todella timmissä kunnossa, ääni ja soitto kulki mahtavasti! (rohkaisee kyllä varmasti monia laulajia ja soittajia jatkamaan..) Torstaina 4.5. teimme yhteiskeikan lahjakkaan irlantilaisen lauluntekijän, Sean Needhamin kanssa Bloomdays Barissa. Seanista löytyy lisätietoja sivuilta www.seanneedham.com.

Köpis on melko kallis kaupunki. Onneksi sielläkin voi tehdä huippuedullisia levylöytöjä alennushyllyiltä. Mukaan tarttui Joan Osbornen How sweet it is -cd, Dan Tyminskin soololevy, Elvis Costellon live-yms.kokoelma, Van Morrisonin ja Brucen uusimmat (nämä eivät olleet alennuksessa..) ja vielä Lyle Lovettin, John Fogertyn ja Chet Atkinsin DVD:t ihan naurettavan edullisesti. En ole ehtinyt tsekata vielä kaikkia läpi, odotukset on kovat erityisesti Lovettin kohdalla. Myös pikku maistiaiset Springsteenin levystä lupailivat aika rentoa meininkiä.

Ensiviikolla 20.5. Meillä on Hoedown-vieraana taas erittäin mielenkiintoinen persoona, Tommi Viksten. Tervetuloa Juttutupaan, soitto alkaa klo 21 ja vapaa pääsy.

Ainiin vielä, Audrey Auld Mezera, joka vieraili syksyllä Suomessa, voitti Chris Austinin laulukilpailun  Merlefestissä. (Country-kategoria ja voittobiisi "Losing Faith") Kovatasoiseen kilpailuun osallistui ennätykselliset 1172 laulua.

Huhtikuu 2006

Kesää kohti, ou jee!! Raumalla oli loistomeininki jälleen kerran, hieno yleisö ja järjestelyt erinomaiset! Lauantaina oli vuorossa Hoedownin kanssa Jackson Brownen Running on empty-tribuutti. yllärivieraina mukana Mikko Kuustonen ja Kim Lönnholm. Reunasen Juha teetätti Tallinnassa Running on empty-lp:n kannesta taustakankaan, joten täytynee tehdä sama veto vielä jossain uudestaan...

Maaliskuu 2006

Terve! Kerron tässä lyhyesti muutamasta kevään lähitapahtumasta.

Huhtikuun 21. päivänä luvassa countrymusiikin ystävien iloksi kotimainen country-ilta Raumalla hotelli Raumanlinnassa. Esiintyjinä J.Karjalainen/Lännen-Jukka, Band’O ja Hoedown vieraanaan Mikko Kuustonen. Lisätietoja tapahtumasta löytyy sivuilta www.raumacountry.com

Tämän vuoden alusta lähtien olemme pyörittäneet Mika Kuokkasen ja Olli Haaviston kanssa Akustista Tiistaiklubia Espoossa, Leppävaaran Sellon Base-ravintolassa. Tammikuussa soitimme triona, helmikuussa vieraili Mikko Kuustonen ja eilen 28.3. Garbo-yhtyeestäkin tuttu lauluntekijä Esa Eloranta esitti omia, pääasiassa uusia laulujaan. Huhtikuun 24. tulee lauteille Esa Kaartamo ja toukokuussa vuorostaan Timo Kiiskinen. Basessa on muuten erinomainen keittiö, joten suosittelen lämpimästi tutustumista ruokalistaan...

Ruuasta puheen ollen aivan taivaallista ruokaa söimme myös Levillä keikkareissullamme pari viikkoa sitten Levin Gastro ja Tango-ravintoloissa!

Torstaina 30.3. esiinnyn trioni kanssa uudella Kiinanrusuklubilla, paikkana toimii ravintola Piano joka sijaitsee Säätytalon lähellä Helsingissä. Klubista löytyy lisätietoa sivuilta www.kiinanruusu.fi  (Muut keikkatietoni löytyvätkin sitten näitten sivujen keikkaosiosta.)

Uusin levyostos on ihana Dolly Partonin Little Sparrow -levy jota en aikaisemmin häpeäkseni ole omistanut. Vedimme levyn materiaalia viime Hoedown-klubilla jossa vieraanamme sädehti hurmaava Erin Koivisto.

N

Helmikuu 2006

11.2.2006

Vuosi on alkanut lupaavasti! Sain juuri kuulla että Vapaapäivä-albumini sijoittui Radio Suomen Kantritohtorin Vuoden kantrialbumi 2005 -äänestyksessä sijalle kahdeksan. Erittäin mukava yllätys!

Eilen olimme Mikan ja Ollin kanssa triokeikalla Rauman ensimmäisillä WinterBlues-festivaaleilla. Meininki oli erittäin hyvä, kiitos erityisesti järjestäjille!

Kuun lopussa on miellyttävä visiitti Suomusjärven Salittuun J. Karjalaisen kanssa. Luvassa on amerikansuomalaisia Lännen Jukan lauluja Old-time-tyyliin. Salittu on uskomattoman hieno esiintymispaikka joka on tehty vanhan kansakoulun tiloihin. Kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa!! »» www.salittu.fi

Myös maaliskuussa soitamme näitä Lännen Jukan lauluja Suomenlinnassa, Viapori WinterBlues -tapahtumassa.

Hienoja levylöytöjä ovat mm. Tim O'Brienin uusimmat albumit, etenkin Fiddler's Green kolahti meikäläiseen. Suosittelen kaikille bluegrassin ystäville.

Ja Hoedown-klubit jatkuvat taas tänä keväänä Helsingin ravintola Juttutuvassa. Tammikuussa vieraanamme oli leppoisa amerikkalainen Mike Westhues, joka on muuten aikoinaan levyttänyt Suomessa legendaariselle Love Recordsille. Helmikuussa lauteille astuu Laura Närhi ja maaliskuussa Erin Koivisto. »» www.kolumbus.fi/hoedown

- Ninni

Marraskuu 2005

Uusi levy on vihdoin valmis! Tämä on ollut hieno vuosi levynteon ja muiden musiikkitöiden suhteen, kiitokset kaikille!

Olen todella tyytyväinen lopputulokseen, eikä kritiikkikään pahemmin huoleta. Hyviä joulun odotuksia!

T. Ninni

Elokuu 2005

Paljon on ehtinyt tänäkin vuonna tapahtua. Levy alkaa olla pikku hiljaa valmis. Uusia lauluja on syntynyt ja olen myös innostunut minulle uudesta musiikkityylistä, saaristolaismusiikista. Sitä pääsimme testaamaan ihan paikan päällä, Suomen lounaissaaristossa. Jäin pois lauluyhtye Club for Fivesta, koska muuten ei olisi enää jäänyt aikaa muihin musiikkikuvioihin. 

Tulevana syksynä saamme vieraaksemme Tasmaniasta kotoisin olevan upean laulaja-lauluntekijän Audrey Auldin. Hän saapuu Euroopan halki Suomeen viikolla 39 ja esiintyy kanssamme ainakin Helsingissä ja Porvoossa. Laitan tiedot myös omaan keikkakalenteriini ja toivon että roots-musiikin ja hyvän countryn diggarit löytävät tiensä Audryn keikoille. Olen nääs saanut houkuteltua hänet Suomeen asti kertomalla hänelle että täällä on tosi hyvä meininki…

Audreystä löytyy lisätietoja sivulta www.recklessrecords.com. Myös minulle voi lähettää sähköpostia, jos joku on kiinnostunut Audreyn kuvioista: ninnipoijarvi@hotmail.com.

Tuoreimmat levylöytöni ovat Patty Griffinin loistava uusin sekä mielenkiintoinen aussimimmi Missy Higgins. Kannattaa katsastaa. Audreyn yhtiökumppani Bill Chambersin soololevy teki myös lähtemättömän vaikutuksen. (Bill on muuten Kasey Chambersin isä) Hauska löytö Singing Songwriters (- mikä nimi..) -DVD, jossa on käsittämätön kaarti kaikkein kovimpia laulajia, mukana mm. Emmylou Harris, Julie & Buddy Miller, Lyle Lovett, Steve Earl. Tätä DVD:tä on löytynyt kuulemma myös tavaratalojen poistohyllyistä hävyttömän halpaan hintaan. Suosittelen!

Nyt odottelen hyvää sienisatoa syksylle ja toivon että levykuviot alkavat loksahdella paikoilleen.

Ninni

Helmikuu 2004

Tällä hetkellä teen keikkoja omalla kokoonpanolla ja uutta musiikkia seuraavalle levylleni, laulan Club for five -lauluyhtyeessä sekä soitan ja laulan Hoedownissa.

Edelleen kuuntelen paljon kaikenlaista musiikkia. Klassinen musiikki on aina ollut lähellä sydäntäni, jazz ja blues tulivat mukaan kuvioihin lukioaikana. 

Esikoislevyn alkuäänitysten aikoihin olin kovaa vauhtia hurahtamassa juurimusiikkiin kaikkine sivutuotoksineen, ja lopullinen pehmeääkin pehmeämpi kolahdus tapahtui, kun sain käsiini Alison Kraussin "Forget About It" -albumin. Jo sitä ennen kuuntelin tosi paljon Carole Kingin, Sheryl Crown, Rickie Lee Jonesin ja Jann Ardenin musiikkia. 

Kotimaisista J. Karjalainen on ollut kestosuosikkini niin kauan kuin jaksan muistaa. Muita esikuvia ja ihailuni kohteita ovat mm. Jackson Browne, Julie Miller, Tom Waits, Dixie Chicks, Little Feat… Uusimpia löytöjä levylautaselle ovat esim. Aqualung, Jorma Kaukonen ja aivan mahtava Kelly Joe Phelps.

Ninni