marraskuu 2008
Ystäväni on jäämässä työttömäksi. Työttömäksi jääminen ei sinänsä ole
mikään epätavallinen ilmiö tässä järisyttävässä maailmantilanteessa,
mutta usein työtön voi mennä myöhemmin uudestaan töihin jonnekin
muualle, vieläpä koulutustaan vastaavaan ammattiin.
Ystäväni tilanne on vähän huonompi, hän menettää samalla koko
elämäntyönsä, pienen kotinsa ja unelmansa. Hän on kullankaivaja. Eikä
mikään nykyajan konekaivaja vaan aivan oikea perinteisen kullankaivuun
vaalija, käsityöläinen. Hän on oppinut taitonsa vanhoilta, jo
edesmenneiltä alan mestareilta jotka pyhittivät elämänsä kullan
etsinnälle elellen askeettisesti Lapin Lemmenjoella.
Työ on todella rankkaa, fyysisesti ja varmasti myös henkisesti
yksinäisessä erämaassa. Silti ystäväni rakastaa työtään yli kaiken.
Palkintona hän saa silloin tällöin pieniä hippuja, jotka kannustaa
jatkamaan.
Hipun löytyminen on aina yhtä riemuisaa ja onnellista, mutta pillejä ei
ole pantu pussiin vaikka välillä on mennyt vuosikin ilman merkkejä
kullasta. Tätä on intohimo. Ja haluan vielä korostaa, että rahallisesti
perinteisessä kullankaivuussa ei ole juurikaan järkeä. Onneksi. Eli raha
ei ole työn motiivi. Vaan se rakkaus.
Syynä työn loppumiseen on suunnitteluasteella olevat säädökset, jonka
mukaan kullankaivuu haittaa Lapin luonnonmaisemaa. Niinpä niin. Mies,
joka elää sinuina luontonsa kanssa, ei tuhlaile turhaan energiaa (hänen
mökissään ei ole edes sähköä) on varmasti todellinen uhka Lapin
luonnolle... Taitaa olla tässäkin asiassa niin, että iso koneisto voi
kovalla rahalla jyrätä rauhassa muokaten vaikkapa kauniista Lapin
tuntureista viihdekeskuksia ja Ruotsinlaivan korvikkeita, kun taas
tällaiset pientä joukkoa koskevat harmittomat tekemiset on helppo
lakipykälällä estää.
Perinteisen tyylin kullankaivajia ei ole Suomessa enää monia. Työ on
niin rankkaa, että se jo yksinään karsii suurimman osan niistä jotka
edes harkitsevat ryhtyvänsä kaivajiksi. Eli pelkoa, että kullankaivajia
tulisi olemaan niin paljon, että se vaikuttaisi luonnon tasapainoon ei
ole.
Pääsin pari vuotta sitten ystäväni vieraaksi Lemmenjoen kultamaille. Se
matka oli ikimuistoinen, tuntui kuin aika olisi pysähtynyt ja olisin
päässyt näkemään hetkeksi elämää sadan vuoden taakse. Koskaan en ole
tuntenut olevani yhtä lähellä luontoa kuin silloin olin. Joten
ihmettelen suuresti, miten ystäväni työ millään tavalla voisi
vahingoittaa luontoa. Samaan aikaan me täällä kaupungeissa tuhlaamme yhä
enemmän luonnonvaroja ja juoksemme jokseenkin toisarvoisten asioiden
perässä.
Toivon että ystäväni saisi pitää työnsä. Hänenlaisensa ihmiset
osoittavat muille, että omaa sydäntään pitää kuunnella ja kutsumustaan
seurata, eikä raha merkitse oikeastaan kovinkaan paljoa.
www.kullankaivajat.fi
syyskuu 2008
Huhtikuun jälkeen on ehtinyt
tapahtua kaikennäköistä. Teimme toukokuussa viikon mittaisen Suomen
kiertueen yhdessä loistavan Martha Scanlanin ja Stuartin veljesten
kanssa. Tästä vierailusta tehtiin myös livetaltiointi Juha Reunasen
studiolla. Levy ilmestyy syksyllä.
Tokela&Hoedownin levy ilmestyi
toukokuun puolivälissä. Keikkoja tehty tälläkin porukalla ja nyt
syyskuussa koko 8-henkinen ryhmä lähtee kolmen keikan pikkurundille.
(Malmitalo Helsingissä, Lappeenrannan Wiltsu ja Joensuun ravintola
Kellari. Lolakuussa tehdään vielä konsertti Espoon Sellosalissa samalla
kokoonpanolla, lisäksi mukana Jonna Tervomaa)
Kesäkuussa keikkailtiin
Lännen-Jukan kanssa Kotkan SegeliBluesissa ja Provinssirockissa sekä
juhannuksena pohjoisessa Rovaniemellä ja Kurtakon kyläjuhlilla. Hauskaa
oli! Tehtiin myös mun omalla triolla yhdessä Tokelan kanssa muutama
keikka. Ja Puistobluesissa Woodstock-ryhmällä eli ts. Raittisen Eeron
bändi ja mun trio yhdessä ja erikseen.
Heinäkuussa Hoedown soitti
yhdessä Edu Kettusen kanssa Taalintehtaan Baltic Jazzeilla ja
sieltä jatkettiin Mikan kanssa suoraan saaristoon, Aspööseen missä
keikka Jiin ja Veli-Matti Järvenpään kanssa venevajassa, täysin
akustisesti. Saaristosta Rauma Bluesiin yhdessä Eeron ja Noisy Kinda
Menin kanssa. Raumalla meidän jälkeen esiintyi mm. aivan mahtava Doyle
Bramhall yhdessä mm. Nick Curranin kanssa.
Heinäkuun puolivälin jälkeen
lennettiin Mikan ja Ollin kanssa Bostonin kautta Duluthiin jossa tänä
vuonna järjestettiin Finnfestit. Hauskaa ja antoisaa oli tiukasta
aikataulusta huolimatta. Keikkoja myös Finnfestien ulkopuolella, mm.
Amazing Grace Cafe, jossa viime syyskuussa esiinnyimme Lännen-Jukan
kanssa.
Meillä oli hienosti järjestetty
konsertti myös Elyssä Blueberry festivaaleilla. (Ely sijaitsee
Minnesotan pohjoispuolella aika lähellä Kanadan rajaa.) Siellä vanhassa
koulun juhlasalissa oli kuulijoita kolmisensataa, mikä tuntui tosi
hienolta ottaen huomioon että meitä ei juurikaan entuudestaan tunnettu.
Kiitokset kaikesta ihanalle Milli Salmelalle jota kovasti odotamme
vierailulle Suomeen.
Elystä takaisin Duluthiin, jossa
tapasimme joukon vanhoja ystäviämme viime vuoden reissulta: Gerry
Henkel, Ralph Tuttila, Andy & Angel, Jim Kurtti, Linda Applegate ym. Ja
erityisen suuri kiitos kaikesta kuuluu ilman muuta myös Mimmu
Salmelalle, joka oli mukana organisoimassa tämän vuoden Finnfestejä.
Viimeinen esiintymisemme oli
Duluthin Bayfront Stagella, upea festivaalilava järven rannalla, paikka
jossa mm muuan Bob Dylan esiintyi yhdessä Paul Simonin kanssa vuonna 96.
Finnfestien jälkeen vuokrasimme
auton ja suuntasimme Ylä-Michiganiin tapaamaan Martin ja Sandra
Johnssonia Toivolan Misery Bayhin. Pidimme pienen akustisen
konsertinToivolan omassa ravintolassa, jonne tuli porukkaa lähiseudulta,
mm. 90-vuotias Topi Taro, Lionel, Ester, Juhani Bohjanen perheineen
Hancockista sekä saamensukuinen Ren Olsen.
Toivolasta tunnin ajomatka Bruce
Crossingiin tapaamaan Haapalan veljeksiä ja heidän pikkusiskoaan Ailia
ja tämän miestä Keniä. Veljekset todella hyvässä terässä, soittelimme
yhdessä koko illan ja seuraavan aamunkin. Pojista on tullut Suomessa
varsinaisia filmitähtiä heistä tehdyn dokumentin johdosta. (Eki
Määttäsen loistava dokumentti Haapalan pojat.) Yövyimme Aili-siskon
majatalossa.
Paluu Duluthiin, Olli joutui jo
lähtemään Helsinkiin ja me vietimme viimeisen päivämme helteisessä
Duluthissa. Sieltä lensimme Minneapolisin kautta Bostoniin josta teimme
mielenkiintoisen bussimatkan (ainakin neljä vaihtoa, matka kesti n.8
tuntia) Woodstockiin tapaamaan ystäväämme Justin Guipia. Pääsimme
seuraamaan Jorma Kaukosen uuden levyn äänityksiä studiolle. Aivan
mahtavaa matskua tulossa, voin kertoa.
Sunnuntaina, viimeisenä
päivänämme, ajoimme Justinin kanssa Rhode Islandiin Newportin Folk
festivaaleille kuuntelemaan mm Calexicoa, käsittämättömän ihanaa,
ihanaa, ihanaa GILLIAN
WELCHIA & David Rowllingsia (!!!) ja aivan mahtavaa Levon Helmia
bändeineen. Päivä oli varsin onnistunut. ( Täytyy tosin sanoa että
festariyleisö oli pääasiassa vähän laiskanpulskeaa, makoilivat siinä
aivan lavan edustalla omissa rantatuoleissaan ja välillä tympi kun
tuntui ettei heitä olisi hetkauttanut vaikka lavalla olisi ollut
yhtäaikaa kaikki maailman kovimmat artistit. Vasta Jimmy Buffet toi
heihin vähän eloa ja säpinää, se olikin sitten jo melkein jonkunsortin
yhteislaulutuokio, eikä siitä aiheesta sitten sen enempää. Itse lähdimme
yhteislaulutuokion aikana pikkuhiljaa pois festarialueelta.)
Lähdimme seikkailemaan Mikan
kanssa julkisilla kohti Bostonia tietämättä meneekö edes mitään
yhteysliikennettä sunnuntai-iltana Rhode Islannilta Bostoniin.
Missattiin viimeinen suora bussi, mutta hetken ihmeteltyämme joku kertoi
että paikallisbussi seuraavaan isompaan kaupunkiin lähtee piakkoin ja sieltä on junayhteys
Bostoniin. Matka olikin aikalailla pidempi kuin olimme ajatelleet.
Onneksi ehdimme viimeiseen junaan ja taksilla Bostonin keskustasta
Whintorpiin, jossa meillä oli hotellihuone varattuna. Maanantaina
Finnairilla takaisin kotiin.
Elokuussa tehtiin pari
Lännen-Jukan keikkaa pohjoiseen, Rovaniemellä ja Pyhä Unpluggedissa.
(kuulin että Pyhä aikoo radikaalisti laajentaa lähitulevaisuudessa, se
ottaa päähän koska Pyhätunturi on mun mielestä ollut juuri
rauhallisuutensa ja kokonsa takia yksi harvoista isoista tuntureista
jossa on jotain fiilistä ja aitoa Lappia. Nyt sekin näyttää sitten
menevän tuohon Ruotsinlaiva-suuntaan? -Pienen ihmisen protestiääni... Olen kirjoitushetkellä Sallassa ja täällä ilokseni on juuri sitä hienoa
karua Lapin luontoa, ei edes kauppaa tunturialueella ja se on hemmetin
hyvä juttu se. Täällä ainakin rauhoittuu kaikelta turhalta.)
Pienen mökkiloman jälkeen
-palataan siis elokuuhun- esiinnyimme Helsingin juhlaviikoilla loistavan
Richard Thompsonin lämmittelijänä. Ilta oli tosi hieno, yleisö aivan
ihana ja muutenkin kaikki toimi tosi hyvin. Helsingistä Lahteen
Jazztorille jossa teimme mun keikan vähän laajennetulla kokoonpanolla,
mukana Janne Haavisto ja Pekka Gröhn. Hyvä meininki Lahdessakin. Viikon
lopulla kokoonnuttiin pitkästä aikaa Hoedwnin kanssa Juttutuvalle ja
vedettiin kahden tunnin oma keikka, ilman vierailijaa. Ja hyvältä
tuntui. Elokuun viimeinen viikko mökillä ja, OU JES!, löytyi paljon
SIENIÄ!! Niistä näen unia (hyviä) ja odotan jo innolla seuraavaa
mahdollista sieniretkeä. Kuivattuna on jo purkillinen herkkutatteja ja
kantarelleja (oli pakko kuivata kantarellitkin, mökillä ei ollut sähköä
ja ainoa vaihtoehto oli kuivaus saunan lauteilla. -Systeemi toimi
yllättävän hyvin)
Nyt vihdoin siis pääsen
varsinaiseen syyskuuhun. Viime viikolla tehtiin pieni rundi yhdessä
Tokelan kanssa. Jyväskylän Lutakko, Raahe ja Oulu. Välissä käytiin
Alajärven Järviradiossa soittamassa livenä muutama kappale. Raahessa
tehtiin samanlainen radioisku Radio Pookiin. Raahen keikkapaikka oli
hieno vanha Ruiskuhuoneen Pruutta ja Oulussa Kuusisaaren Paviljonki. Me
jatkettiin Oulusta Mikan kanssa tänne Sallaan missä tänä iltana keikka
kodikkaassa Keloravintolassa. Syyskuussa vielä edessä siis nuo
Tokela&Hoedown-keikat ja Lahden Roots & Blues yhdessä Raittisen kanssa.
-Ja toivottavasti mahdollisimman paljon sieniretkiä!
huhtikuu 2008
Mika Kuokkasen uusin KKANE-levy, From the
Eastwing julkaistiin tälläviikolla. Näytteitä levystä voi käydä
kuuntelemassa osoitteessa
www.myspace.com/mikakuokkanen
Tokela & Hoedown-levy masteroitiin eilen, joten
sitäkin sopii jo odotella. Laitetaan jossain vaiheessa joku biisinäyte
Hoedown-sivuille, jahka ehditään. ja osoitehan on
www.myspace.com/hoedownband
Ensiviikolla starttaa Lännen-Jukan kevätkiertue.
www.lannenjukka.com Ja
toukokuun alussa teen siis muutaman yhteiskeikan ihanan Martha Scanlanin
kanssa. www.marthascanlan.com
Maaliskuu 2008
Taas on pitkä aika siitä kun viimeksi on kirjoitettu tähän osioon
mitään, sorry!
Oltiin pari viikkoa sitten Pyhällä Hoedownin kanssa jälleen kerran
soittamassa Villin Lännen Viikonlopussa.
Mukana meillä oli Tokela, jonka kanssa muuten äänitettiin alkuvuodesta
aikas mainio levy samaisella kokoonpanolla eli Hoedown ja Tokela.
Katsotaan milloin se sitten ilmestyy, mutta uskallan väittää että se
kannattaa todellakin hankkia!
Viime viikonloppuna tehtiin pienemmällä kokoonpanolla keikat
Tampereella ja Raumalla, eli mun oma trio + Tokela. Kaikille jäi
niin hyvä fiilis, että näitä vastaavanlaisia keikkoja on luvassa
jatkossakin.
Toukokuussa (6.-10.5.) tehdään yhteiskiertue aivan tajuttoman hienon
artistin, Martha Scanlanin (USA) kanssa. Tämä on minulle suuri kunnia,
sillä olen fanittanut Marthan musiikkia siitä lähtien kun hänestä kuulin
ekaa kertaa, n. vuosi sitten. Hänen taustaansa ja musiikkiinsa voi
tutustua osoitteessa
www.marthascanlan.com
Hyvää pääsiäistä, tehkää kaikkea kivaa!
Tammikuu 2008
Hyvää alkanutta vuotta!
Kaikille kyselijöille tiedoksi: uusi levyni on lähtenyt painoon ja se
julkaistaan keskiviikkona 23. tammikuuta. Samana päivänä levy-yhtiöni
MuFarang järjestää Tavastialla spektaakkelin, jossa lisäkseni esiintyvät
ainakin Eero Raittinen & The Noisy Kind of Men, Timo Kiiskinen ja
Munsons eli Tokela ja Viksten. Eeron Woodstock-levy julkaistaan muuten
myös tuona samaisena päivänä.
Lauantaina 9.2. Juttutuvassa Helsingissä Hoedown juhlistaa 5-vuotista
klubitaivaltaan, luvassa suuri joukko artistivieraita vuosien varrelta.
Lokakuu
Jopas on aika päässyt vierähtämään viime kirjoituksesta, on ollut
jokseenkin paljon kaikenlaista muuta menoa. Tultiin pari viikkoa sitten
erittäin hienolta ja tapahtumarikkaalta Amerikan matkalta, siitä lisää
ehkä joskus myöhemmin.
Minulla on muuten VIHDOIN ilo ilmoittaa että Hoedown-yhtyeen levy
todella ilmestyy vielä tänä vuonna, julkkaripäivä ainakin on varattu ja
se järjestetään 1.12. ravintola Juttutuvassa Helsingissä, jossa
Hoedown-klubeja on järjestetty kohta kunnioitettavat viisi vuotta. Ja
silloin siis levyäkin pitäisi olla saatavilla. (Tätähän on vatvottu jo
aika monta vuotta, joten kyllä nostan maljan ja huudan JIIHAA sitten kun
näen valmiin levymme kansien sisällä...)
Ensi viikolla saadaan lauteille Hoedownin vieraiksi Mikko Kuustonen
ja Edu Kettunen sekä Esa Kaartamo bändin sisältä. Paikkana Espoon
Sellosali ja aika keskiviikkona 31.10. klo 19. Ja samalla viikolla
(la 3.11.) pitkästä aikaa Hoedown klubi Juttutuvassa, Hakaniemessä.
Vieraana Tuomo Prättälä. Soitto alkaa klo 21 ja vapaa pääsy.
Kesäkuu
Hei ystävät! Muistan lapsuudestani radion toivekonsertin, jossa
haastettiin ihmisiä erilaisiin hyviin tekoihin. Ehkä se ohjelma pyörii
vieläkin, radiota tulee kuunnelta niin harvoin etten ole ihan
varma. Haluaisin haastaa kaikki tutut ja muut kanssani osallistumaan
Itämeren suojeluun. -Se kun on tuossa lähellä, lähes kirjaimellisesti
jalkojeni juuressa, ja se voi aika huonosti.
Aihe tekee ainakin minut jatkuvasti niin surulliseksi, että olen
päättänyt olla mukana omalla pienellä panoksellani ja toivoa että
mahdollisimman moni muukin tulisi mukaan. Voi olla että vielä ei ole
aivan liian myöhäistä.. Keinoja on kaiketi moniakin, täältä löytyy
lisätietoja:
http://www.wwf.fi/ymparisto/meret_jarvet/itameri/
Hyvää kesää kaikille!!
Toukokuu
Korviini kantautui huhu, jonka mukaan olisin Nightwishin uusi
laulaja. No, kiitos kunniasta mutta minä se en ainakaan ole. Joten
suuntaan tai toiseen tämän asian suhteen voivat kaikki olla ihan
rauhassa...
Lämmintä loppukevättä, tämä tyttö lähtee tästä mökille!
Huhtikuu 2007
17.4. Haaviston Janne pykäs mulle omat MySpace sivut, löytyvät
osoitteesta www.myspace.com/ninnipoijarvi.
Opettelen tässä itse vielä
käyttämään niitä, mutta pikkuhiljaa.. Viimeviikon rundi oli tosi
kiva! Tänään vielä Helsingin Kalliossa Lännen-Jukka Club
Libertessä.
8.4. Laitan tässä kiertueen puolivälissä pari aivan mahtavaa
ravintolavinkkiä hyvän ruuan ystäville. Toivon itse että tällaisia
paikkoja tulisi lisää Suomeen ja ainakin että nämä olemassa olevat
säilyisi: IMATRALTA löytyy ihana Buttehoff, jossa lounas oli todella
unohtumaton! Palvelu, ruoka ja ilmapiiri 10+ sekä hintalaatusuhde
erittäin OK. Kannattaa ehdottomasti käydä kokemassa. Kaupungin sielu
ja helmi! Ja TAMPEREELTA löytyy huippu intialainen, yksi parhaista
jossa olen ikinä käynyt, Swagath lähellä Tuomiokirkkoa. Kyyneleet
kohosi silmiin, eikä pelkästään mausteiden takia.
Taivaallista..
Kivoja keikkoja ollut Lännen-Jukan kanssa! Ensi viikolla jatketaan
Järvenpäähän, Jyväskylään, Turkuun, Saloon ja Euraan. Ja lopuksi
Helsingin Liberteen.
Huhtikuu 2007
Nyt on takana ihana vierailu Sallassa, jossa tunnelma oli erittäin
lämmin ja kotoisa. Upea paikka niille, joita nykyaikaiset isot
laskettelukeskukset hirvittävät.. Raittisen Eeron ja porukoiden kanssa
vedettiin päivä- ja iltajameja ja hauskaa oli. Ja omaa triokeikkaa oli
katsomassa todella kiva yleisö, kiitos kaikille paikalla olleille!
Mulla jäi ihana fiilis.
Jii täytti 50v. sunnuntaina, sitä juhlittiin Tavastialla
lauantai-iltana. Hauskat kekkerit!! Tästä jatketaan rundille huomenna
keskiviikkona. Mulle voi laittaa Tavastialta ja tulevilta keikoilta
kuvia, ja mä voin niitä välittää eteenpäin sitten itse
juhlakalullekin.
Täällä kotona olen ihan hurahtanut pääsiäismunien maalailuun,
pitää mennä jatkamaan..
Moi ja hyvää pääsiäistä!!
Maaliskuu 2007
5.3.2007 Kevättä ilmassa! Viime viikonloppuna tosi nastaa jälleen
kerran Suomenlinnan Viapori Blues-tapahtumassa! Paluulautalla vielä
jamit pystyyn. Oli aika villi meno, ainakin viulunjousen jouhien
katkeilusta päätellen.. Lauantaina oli Hoedown-klubilla aivan mahtava
artistivieras, Jukka Gustavson. Ja mitä biisejä!! HUH! Hammondkin
mahtui tyylikkäästi lavalle koko komeudessaan. Viikonloppuna Hoedownin
kanssa Pyhätunturille Villin Lännen Viikonloppuun. JIIHAA!
Helmikuu 2007
Tunturibluesilla oli mahtava meininki! The Munsons on rautaa, samoin
Eeron Noisy Kinda Men.
Erityisesti lauantain päiväjamit Huipulla jäi palavasti mieleen,
muutaman neliön "lavalla" meitä oli parhaimmillaan 12
ihmistä yhtäaikaa soittamassa ja ainakin meillä oli kivaa. Mä otan
mielelläni kuvia vastaan ( ninnipoijarvi@hotmail.com ) jos joku sattui
niitä viime viikonlopun keikoista napsimaan Saariselällä.
Tammikuu 2007
21.1. 2007 Yleensä tammikuu on ollut aina melko hiljaista aikaa
minulle soittajana, mutta tämä vuosi aloitettiin poikkeuksellisen
tymäkästi. Reilun kahden viikon Lännen-Jukka kiertue alkaa olla
kunniallisesti loppusuoralla, 13 keikkaa takana ja vielä yksi veto
edessä (24.1. ravintola Kuudes Linja, Helsinki). Tänään on
välipäivä kotona, lattialla kasa matkatavaroita ja soittimia, joita
ei enää edes yritäkään laittaa minnekään pois jaloista, kun kohta
taas lähdetään reissuun.
Ja jälleen kerran, jos jollain on hyviä fiiliskuvia kiertueen
keikoista, vastaanotan niitä mielelläni. Voisin pistää eteenpäin
Jiillekin.
Mutta kiertue oli kyllä tosi hauska, kivoja keikkapaikkoja ja hyvät
järjestelyt! Ja hyvä yleisö! Ja Lännen-Jukan musiikki!! Ensi viikon
lopulla takaisin Lappiin, tällä kertaa omalla kokoonpanolla
Saariselän TunturiBluesiin. Muita esiintyjiä mm. The Munsons-duo ja
Eero Raittisen porukka.
Ja hyvä musavinkki loppuun: Old Crow Medicine Show-yhtyeen molemmat
levyt. Loistokamaa!
Ninni
Joulukuu 2006
Loppuvuosi on hurahtanut niin nopeasti, ettei perässä ole meinannut
pysyä. Jiin kanssa ollaan tehty keikkoja ja Lännen-Jukan levy on aivan
huikean hienoa kuultavaa! Käytiin Mikan kanssa marraskuun harmaita
päiviä paossa Gambiassa, ihan sellainen viikon pikareissu, mutta
olipahan elämys! Ns. tavallisesta lomamatkasta aika kaukana. Viikon
aikana sattui ja tapahtui enemmän ja vähemmän kaikenlaista
odottamatonta ja kulttuurishokki oli alkupäivinä meikäläisellä
aikamoínen. Mutta hieno oli matka ja kannatti kokea! Jos joku on sinne
suuntaan menossa, niin annan ihan mielelläni vinkkejä.. (Esim. Kotu
Point-nimisessä paikallisten pitämässä rantabaarissa on kiva ja
leppoisa meininki. Siellä kannattaa kysyä Frankie-nimistä kaveria,
jolla saattaa olla Lännen-Jukka T-paita päällä... Sydämellinen
kaveri, kertokaa meiltä terveisiä jos tapaatte.)
Joulua odotellessa...
Syyskuu 2006
Pidin reissupäiväkirjaa, jonka laítan tähän jälleen sekä
itseni iloksi että niille, joita Australia kiinnostaa...

Australian matka 28.8. – 26.9. 200628.8. Lähtö
reissuun maanantai-aamuna klo 8.00 Helsinki-Vantaalta. Ensimmäinen
lento Helsingistä Lontoon Heathrowhin meinasi jo tyssätä check-innin
ylipitkään jonoon ja lentokenttäsählinkiin. Onneksi saatiin viime
hetkellä erikoiskohtelu kun kerrottiin määränpäämme. Sitten
tulikin kyllä kiire, lennon lähtöön n.15 minuuttia aikaa. Lontoossa
muutaman tunnin odotus, mutta yllättävän iisisti meni kaikki, mm.
soittimien kuljetus käsimatkatavaroina, mikä oli meille suunnaton
helpotus! Jatkolento Cathay Pacificin koneella Hong Kongiin. 11 tunnin
etappi sujui hyvin, osittain nukkumalla ja osittain surffailemalla
lentokoneen TV:n n. 40 eri kanavalla. Nyt on rytmi yritetty kääntää
valmiiksi Australian aikaan ja matka jatkuu Hong Kongista Sidneyyn
toisella Cathay Pacificin koneella.
29.8. Matka meni erinomaisesti, kaikki vuorot
olivat aikataulussa (jopa etuajassa Sidneyn päässä). Ystävämme
Hante tuli hakemaan meitä kentältä (jossa muuten kaikki
lentokenttämuodollisuudet, kuten meidän syy tulla Australiaan ja
tullihässäkät –mulla oli mukana kassissa poronluusta tehty
pullonavaaja tuliaisiksi, eikä ausseihin saisi viedä mitään
eläinperäistä- sujui mallikkaasti ilman mitään ongelmia) ja
tiputettiin Olli hotelliin Bondi beachin läheisyyteen. Me muut
jatkoimme matkaa Hanten ja hänen perheensä kotiin Phillip Bayhin.
Ihana pieni omakotitalo meren äärellä! Nukuttiin sikeästi 9 tuntia
eikä jet lag juuri painanut.30.8. Tänään keskiviikkona herättiin n.
klo 9 aamulla, syötiin maittava aamiainen (munakokkelia, sieniä ja
paahtolepää) ja lähdettiin kaupunkiin. Napattiin Olli hotellilta
kyytiin ja Hante ajoi meidät Central Stationille asti. Päivä
turistina saattoi alkaa. Lähdimme kävelemään asema-alueelta Darling
Harbourille ja iloksemme heti ensimmäinen rakennus satamassa oli
turistikeskus, jossa saimme aika hienon didgeridoo-esityksen. Shown
jälkeen ostimme kaikille Australia-aiheiset T-paidat, hankimme
infopisteestä turistioppaita ja karttoja ja jatkoimme matkaa Sidneyn
maineikkaaseen Akvaarioon. Jättiläisrauskut, hait ja kaikki muut
Australian meren elävät samassa paketissa. Hienoa katseltavaa! Kalojen
katselusta tuli kova nälkä joten kävelimme George streetin ja
Goulburnstreetin kulmasta löytyneeseen japanilais-korealaiseen
ravintolaan (-missä ei loppujen lopuksi ollut juuri mitään
japanilaista, mutta korealainenkin ruoka on todella hyvää!). Ruuan
jälkeen kävelimme vielä pitkin kaupunkia ja etsimme samalla
bussiyhteydet jolla Olli pääsee Bondille ja me Phillip Bayhin. Oxford
streetilta löytyi pysäkki. Huomenna jatketaan..
31.8. Yllättäviä käänteitä: Lähtiessä
meillä oli Helsingissä vielä kiva pieni työhuone oman asuntomme
alapuolella, mutta nyt ei enää ole. No, vaiheet ja syyt ovat niin
monimutkaisia etten jaksa niitä tähän kirjoittaa. Harmi vaan että
täältä käsin on aika vaikeaa hoitaa muuttoasioita.. Huoneen pitää
olla viikon päästä tyhjä ja me olemme täällä vielä n. neljä
viikkoa. .. Muuten ihan kiva päivä. Treenit Ollin hotellihuoneessa.
(keskeytyivät kun joku tuleva huoneiston omistaja tuli mittailemaan
Ollin huonetta ja näpsimään valokuvia) Soittelun jälkeen lähdimme
kävelylle Bondi beachille, joka oli täynnä kumiasuisia surffaajia.
Keli oli aika viileä tosin. Huomenna mennään Audreyn kanssa Sidneyn
ABC-radioon tekemään tunnin mittainen radiojuttu. Ei mitään hajua
mitä vedetään siellä Audreyn kanssa, huomenna selviää. (riippuu
kuulemma moodista sanoi Audrey) Radion jälkeen suuntaamme ekalle
keikalle Blacktowniin.
1.9. Pitkä päivä, hauska ja vähän kyllä
erikoinenkin. Lähdimme Mikan kanssa aamulla Hanten kyydissä kaupuniin,
jäimme Oxford streetin loppupäässä sijaitsevan puiston kohdalla
pois, ja menimme puistoon treenaamaan biisejä iltaa varten. Sieltä
taksilla Mercure-hotellille jossa tavattiin vihdoin Audrey ja hänen
miehensä Mez. Autolla Sidneyn ABC-radioasemalle, joka on VALTAVA.
Siellä tunnin radio-ohjelma James Valentinen kanssa. Vedettiin Audreyn
biisejä ja juteltiin niitä näitä. Myös Suomeksi.. (lähinnä
näytösmielessä) Radiotalolta jatkettiin matkaa kohti Blacktownia,
pientä Sidneyn ulkopuolella olevaa lähiökaupunkia,vrt. esim Kerava.
Keikkapaikka oli RSL-ketjuun kuuluva clubi, pieni lava joka muistutti
vähän meidän Suomen risteilijälaivojen lavoja. Vedettiin
lämmittelysetti omaa matskua ja yleisö tuntui diggailevan ja meininki
oli muutenkin rentoa. (RSL-paikoissa on yleisönä vähän varttuneempaa
porukkaa, jotkut yli 80-vuotiaitakin, mutta hyvin countrytietoista
yleisöä) Sen jälkeen kahden setin veto Audreyn kanssa, joka meni
yllättävän hyvin, vaikkei oltu vuoteen soitettu yhdessä hänen
kanssaan. Mukana oli meidän ja Audreyn lisäksi erittäin mukava ja
loistava aussibasisti Sean Rudd. Nähdään hänet uudestaan sunnuntaina
Pokolbinin keikalla, mikä on kiva uutinen! Ajettiin yöllä
Blactownista seuraavalle keikkapaikalle Central Coastiin. Matka kesti n.
1 1/2 tuntia ja puoli kolmelta oltiin perillä. Eletään Australian
kevättä, eli yöt ovat todella viileitä. Olli majoitettiin
asuntovaunuun ja me muut yövyttiin keikkajärjestäjän miesystävän
luona. (Vähän hirvitti jättää Olli vaunuun niin kylmällä
kelillä..)
2.9. Olli on hengissä, asuntovaunu oli vähän
vilakka, mutta muuten kaikinpuolin kuulemma ok Blue Haven
ympäristöineen Central Coastilla on ihanaa aluetta, paljon
omakotitaloja ja muutenkin leppoisaa. Tänään eka oikea hellepäivä!
Kelit aivan täydelliset, n.25 astetta lämmintä. Käytiin pulahtamassa
mukavan viileässä meressä, Ollikin joka ei yleensä kuulemma noita
rantahommia harrasta. Tänään täysin akustinen kotikonserttikeikka
Jill Churchin isossa talossa. Keikka meni mukavasti, kiva soittaa
akustisesti ilman turhia laitteita. Yleisönä todella nastoja
tyyppejä, mm. Ken ja Amy. (Amy oli tuonut mu varten ihan hillittömän
ison haitarin. En pystynyt edes nostamaan sitä ylös, joten siitä
soitosta ei olis kyllä tullut yhtään mitään ja oli pakko sanoa
etten kertakaikkiaan jaksa soittaa sitä. Nolotti kauheasti, sillä Amy
oli raahannut sitä pitkän matkan minua varten)
3.9. Blue Havenista Cessnockiin, jossa tehtiin
radiojuttu pienessä paikallisradiossa. Soitettiin Audreyn biisi ”Love
you like the earth” ja Audrey kertoi omia juttujaan. Cessnock on ihana
” vanhan ajan” pikku kaupunki, kuin tuulahdus jostain 70-luvulta.
Sieltä matka jatkui kohti Pokolbinia, vehreää viinitila-aluetta.
Hunter Valleyn keikkapaikkana Harrigans niminen pubi, tosi iso
kompleksi, jossa monta eri lavaa ja ja ravintolaa sekä hotelli vielä
kyljessä. Majoituttiin Ollin ja Mikan kanssa ja sen jälkeen vedetiin
oma setti. Sunnuntai-iltapäiväveto. Sen jälkeen pari settiä
Audrey-matskua. Oli tosi kivaa nähdä jälleen Seania, basistia
Blacktownin keikalta. Ken ja Amy tulivat myös katsomaan keikkaa.
Heidän lisäkseen tapasimme kolme suomalaista Australiassa asuvaa
henkilöä, Marja-Liisa Pakarinen miehensä Juhan kanssa ja heidän
ystävänsä. tykkäsivät kovasti keikasta. Huomenna mennään heille
kyläilemään (paikka on lähellä Morrisettea) ja päästään
saunomaan ja uimaan! Lisäksi nähdään ehkä kenguruita.
4.9.
Pokolbinista meidät haettiin autolla Wangi Wangi- nimiseen
pikkukaupunkiin, jossa asuvat Juha ja Marja-Liisa Pakarinen. Marja-Liisa
toimi pitkään Suomi-seuran promoottorina. Nähtiin matkalla
kengurulauma ja päästiin jopa syöttämään niitä, ne olivat aivan
kesyjä ja tulivat tekemään tuttavuutta. Lähistöllä oli myös
mielisairaala, josta eräs asukas tuli tervehtimään meitä. Ollin
nähtyään hän sanoi heti ”hello, Santa Claus!”..-aika lähelle
arvasi, maahan jo osui oikeaan. Pakariset asuvat todella kauniilla
alueella aivan lähellä suolajäveä. Talo on Juhan rakentama,
3-kerroksinen huvila kauniine terasseineen. Ja saimme tosiaan kokea
senkin ihmeen että Australiasta löytyy kunnon sauna. Ja kyllä sitten
saunottiinkin. Suolajärvessä käytiin pulahtamassa, vaikka siellä
kuulemma on jonkun verran haikaloja. Vierailulla Pakarisilla oli muuten
toinenkin suomalaispariskunta, Maiju ja Eero. Kaikenkaikkiaan todella
kiva, lämmin päivä. Lähdettiin Wangi Wangista Morrisettiin
juna-asemalle ja matka Sidneyyn kesti pari tuntia junalla. Olli
majoittui Barclay-hotelliin Kingscrossiin. sama hotelli, jossa itse
asuin kahdeksan vuotta sitten ollessani Australiassa. –Ainiin vielä,
Marja-Liisa alkoi päivällisellä muistella vuosien takaista iltaa,
kuinka mahtavaa oli kun eräs big band, Boston Promenade nimeltään,
oli esiintymässä Australiassa. Erityisesti hänelle jäi mieleen yksi
laulajatyttö, jolla oli olkihattu päässä... Nyt taas Phillip Bayssa
Hanten ja hänen perheensä luona. Huomenna mennään eläintarhaan.
5.9.
Tänään on ollut maansuru koko Australiassa, Maan ehkä tunnetuin
hahmo, ”krokotiilimies” Steve Irwin kuoli eilen Great Barrier
Reefilla jättiläisrauskun piikin lävistettyä hänen sydämensä.
Liput olivat puolitangossa kaikkialla. No, meidän päivä meni
kuitenkin seuraavasti: aamulla bussiin, joka meni suoraan Circulay
Quayhin. sieltä pikku aamupalan jälkeen laiturille nro 2 josta lähti
lautta Taronga Zohon. Nähtiin lauttamatkalla se kuuluisa oopperatalokin
vihdoin. Taronga on vähän niinkuin meidän Korkeasaari, suurempi vain
ja sieltä on upeat näkymät kaupunkiin päin. Nähtiin myös koalat ja
vompatit ja muut pakolliset. Leppoisaa oli, vaikka jalat onkin nyt
vähän väsyneet. Tarongasta käveltiin Ollin hotellille Bayswater
roadille, josta basisti Sean ja hänen tyttöystävänsä Emma poimivat
meidät autoonsa. Lähdettiin Newtowniin syömään korealaista
barbequeta. Hyvää! Ja hinta todella kohtuullinen, viisi ihmistä söi
ja joi ja jälkiruuat vielä päälle, lasku yhteensä 67 AUD. Ruuan
jälkeen Sean ja Emma veivät meidät vielä ilta-ajelulle katsomaan
kaupungin valoja. Sidneyn oopperatalo ja silta ja vastarannan
pikkuruinen huvipuisto näyttivät tosi kauniilta iltavalaistuksessa. Ja
siellä valoja katsellessa näin myös muutaman hedelmälepakon. Hienoa!
Huomenna kalatorille ja sushia syömään Hanten perheen kanssa.
6.9.
Tosi rauhallinen päivä. Aamulla Phillip Bayn rannalla Mikan kanssa
kävelyllä. (sopimus paikallisten aboriginaalien kanssa on, ettei sille
rannalle mennä öiseen aikaan. Silloin henget liikkuvat sillä
rannalla, eikä heitä saa häiritä.) Käytiin pikkuisessa
rantakahvilassa istumassa ja ihailemassa vaahtopäisiä aaltoja. Hanten
pojan Johanneksen päiväunien jälkeen ajettiin kaikki Newtowniin. King’s
road on tosi pitkä ja mielenkiintoinen katu täynnä pikkuliikkeitä.
Sieltä löytyy mm. meidän Fennicaa vastaava loistava levykauppa SO
Music. Ostettiin sieltä Kelly Joe Phelbsin ja Kasey Chambersin
uusimmat. Mieletön yhteensattuma oli että Audrey ja Mez olivat samaan
aikaan siellä levykaupassa! Levyostoksilta mentiin pieneen divariin
josta ostin pari Banjo Patersonin (kirjoittanut mm. Walzing Matildan)
runokirjaa. King’s roadilta kalatorille, josta ostettiin sushiainekset.
Lohta ja tuoretta tonnikalaa, mätiä, ostereita ym. Iso satsi kaikkea.
Sitten Hantelle tekemään ruokaa (tai Hante ja hänen miehensä Chris
tekivät-minun ruuanlaittotaitoni on edelleen vähän niin ja näin) –ja
sitä oli paljon!
7.9. Huh, ei kyllä ostereita vähään aikaan, kaamea
yö ruokamyrkytyksen parissa! aamulla ylös klo 7 kahden tosi nihkeästi
nukutun tunnin jälkeen. Oli aika hilkulla pystynkö lähtemään
Tamworthiin keikalle, jonne ajomatkaa Sidneystä 410km. Mutta onneksi
lähdin! Tamworthissa hotellihuoneemme viereisessä huoneessa oli
majoittuneina ystävämme Ken ja Amy. Jälleennäkemisen riemu oli
valtava! Uskomaton yhteensattuma jälleen; Amylla oli myös ollut kamala
yö osterin syönnin vuoksi! Eikä meistä kumpikaan ollut juuri koskaan
ennen syöneet ostereita.. Keikka oli mukava, vedettiin jokunen kappale
suomeksikin ja yleisö tuntui pitävän ”hassun kuuloisesta”
kielestämme. Keikkaa tuli kuuntelemaan myös yksi suomalainen tyttö,
joka oli Tamworthissa vaihto-oppilaana.
8.9. Herätys Tamwortissa,
aamupala Kenin ja Amyn kanssa. Ihana kaupunki, jonne olisi kiva tulla
uudestaankin. Puolelta päivin autolla (matkustimme muuten Kaseyn isän
Bill Chambersin autolla nämä reissut) n. viiden tunnin matka takaisin
Sidneyn Annandaleen, jossa keikka Empire hotelissa. Hyvä klubimainen ja
sopivan hämyinen keikkapaikka. soitettiin oma setti jossa mukana
suomenkielisiä biiejä. Keikkaa oli tullut katsomaan kymmenkunta
suomalaistakin, mm. Maiju ja Eero, joita oli tietenkin kiva nähdä
taas. saatiin heiltä muistoksi naurava kookabura-lintu. Oman setin
jälkeen vielä kaksi Audreyn settiä. (Sean taas mukana) aika pitkä
ilta, jonka jälkeen olin aika valmis nukkumaan. Nähtiin myös eräs
Terry McArthur joka on laulunkirjoittaja ja laulaja The Cube-nimisessä
yhyeessä. On muuten aivan tajuttoman hienoa matskua! Hän kutsui
meidät kotiinsa syömään seuraavana maanantaina Adelaiden reissun
jälkeen.Sean heitti meidät kaikki Barclay-hotelliin jossa me Mikan
kanssa myös yövyimme tämän yön. Hyvä hotelli ja hyvä sijainti.
9.9. Oli ihana nukkua hyvin ja käydä kunnon
suihkussa, eilen kaikki meni niin tiukassa aikataulussa, että hyvä kun
ehdittiin edes syödä jotain. Käveltiin pätkä Darlinghurst roadia,
joka on se pahamaineinen katu Kingscrossilla. siistiytynyt aika lailla
kahdeksassa vuodessa. Sitten taksilla lentokentälle ja lentomatka
sidneystä Adelaideen. Adelaidessa meillä on keikka Wheatsheaf
nimisellä klubilla. –keikkapaikka on aivan mahtava! Tähän astisista
kaikkein viehättävin. Veimme kamat lentokentältä suoraan
keikkapaikalle ja oli heti tosi tervetullut meininki. Vanha hotelli joka
on täysin kunnostettu baari ja klubikäyttöön. Tämmöinen paikka
olisi mukava löytyä Suomestakin! (Club Liberte Viidennellä linjalla
on ehkä lähimpänä samanlaista tunnelmaa). Pari tuntia aikaa tutustua
kaupunkiin ennen soundcheckiä. Oikein miellyttävä! Hindley street
teki vaikutuksen pienillä putiikeillaan. Käytiin syömässä
intialaisessa, ruoka hyvää ja edullista. Takaisin keikkapaikalle ja
siellä tavattiin Adelaiden oma Seppo Sillanpää, Trev Warner,
Australian countrypiireissä erittäin arvostettu muusikko. Oma setti
alle, hienosti meni ja sitten Audreyn kaksi settiä, vieraana Trev.
Keikan jälkeen Trevin ja hänen vaimonsa Martyn luo yöksi. Aivan
ihana, sydämellinen pariskunta. Yövyttiin Mikan ja Ollin kanssa
pienessä pihamökissä kaikki kolme. Yö Adelaidessa on tähän aikaan
vuodesta todella kylmä, joten lämmitin ja villasukat olivat
tarpeen.
10.9. Mainio aamiainen Martyn keittiössä ja kyyti järjestyi
Tanundaan, joten päästiin keikallekin. Countrymusan diggarit Ray ja
Marie päättivät lähteä katsomaan myös sunnuntain päiväkeikkaa ja
he hakivat meidät Trevin luota. Tanunda on IHANA!! Todella pittoreski,
kaunis maalaiskaupunki. Jacobs Creekin viinit tulevat tältä seudulta,
niitä saa kuulemma myös Alkosta. Keikkapaikkana Tanunda Club, jossa on
tapana soittaa myös sunnuntai-iltapäivisin. Hauskoja kylähahmoja.
jotka diggailivat menoa. Saatiin paljon uusia kavereita. (äänimies
Jamie, putkimies Mark, valokuvaaja Ron ym.) Ja jos jonnekin niin tänne
tahtoisin uudestaankin. (olenkohan maininnut saman jokaisessa
aiemmassakin paikassa...?) Illalla takaisin Trevin ja Martyn luo, jossa
odotti Martyn laittama ihana iltapala. Syönnin jälkeen jammailua
Trevin kanssa hänen musiikkihuoneessaan kahdella viululla, kitaralla ja
dobrolla. (Trevin poika Kem soitaa Yhdysvalloissa melkoista mainetta
niittäneessä Greencard-yhtyeessä. ) Olo on vähän flunssainen.

Kuvat: Ron Vanderzvan/Tanunda
11.9. Aamupala Trevin ja Martyn kanssa. Maistoimme ekaa kertaa
vegematea, Australian omaa erikoisuutta, josta on ensikertlaisena vaikea
sanoa onko se hyvää vai ei. Hassua jokatapauksessa. Luultavasti
meidän mämmi on samantapainen elämys monelle ulkomaalaiselle. Trev
heitti meidät kaupunkiin. Adelaide on miellyttävä, melko suuri,
siisti ja rauhallinen kaupunki. Käveltävää ja nähtävää riitti.
Koneeseen päästiin neljän paikkeilla, eli lähtö vähän viivästyi.
Harmitti, sillä olimme menossa Sidneyyn päästyämme Terryn luo
syömään. No, mentiin sinne suoraan kentältä, Rozelle-nimiseen
kaupunginosaan. Mielettömän hieno omakotitalo ja vielä
mielettömämpi studio kodin vieressä. Terryn yhtye, The Cube on
erittäin mielenkiintoista musiikkia. Älykästä tekstiä ja jännästi
tuotettua. Ennen lähtöä esitettiin pari omaa biisiä Terrylle, mutta
mun flunssa oli niin kauhea, että olis ehkä kannattanut jättää
laulamiset väliin.. Yöksi Phillip Bayhin. Australian tarina jatkuu
pian...
12.9. Flunssa pahenee ja olo kuumeinen. Höh! Aamulla Hanten ja
Johanneksen kanssa Phillip Bayssa, päivällä ostoksille Newtowniin, muttei löydetty oikein mitään, kun oli niin
huono olo. Toinen korva on lähes kuuro flunssan ja lentomatkojen
takia... Soittaminenkin tosi hankalaa.
13.9. Olli lähtee tänään Suomeen, käytiin moikkaamassa vielä
Kingscrossilla häntä aamiaisen merkeissä. Haikeat hyvästit ja Olli
taksilla kentälle. Pyörittiin vielä hetki kaupungilla ja sitten
Liverpoolstreetille pysäkille. Bussilla Bronte-beachille, jossa
tavattiin Hante, Johannes ja Hanten mies Chris. Käveltiin Chrisin
kanssa yksi ihana rantapätkä jonka muistan mieleenpainuvasti
edellisestä käynnistä kahdeksan vuoden takaa. Bronten ja Coogee
beachin välisellä rantatiellä on jyrkästi kohoava hautausmaa.
Siellä vainajat saavat levätä häkellyttävän kauniissa
merimaisemassa. (-Osa haudoista on todella vanhoja.) Rannalta
lähdettiin Maroubraan ostamaan intialaista ruokaa. Ilta meni pakkailun
ja Kasey Chambersin loistavan DVD:n katselun merkeissä. 1,5-vuotias
Johanneskin ihastui selvästi Kaseyn musiikkiin, erityisesti Goin’
fishing niminen biisi kolahti. Tuntuu haikealta lähteä Sidneystä ja
New South Walesista. Nähtiin paljon ja tavattiin mukavia tyyppejä.
Kiitos Hantelle & perheelle, Seanille, Terrylle, Pakarisille,
Maijulle ja Eerolle ja kaikille muille kaikesta avusta ja
huolenpidosta!!
14.9. Nyt lentokoneessa, suuntana Queensland ja
siellä Hervey Bay. Korva on vielä tosi lukossa ja kipeä. Tämän
lennon lasku vähän huolettaa.. Ostin apteekista lääkkeitä,
toivottavasti tepsivät. Luen muuten parhaillaan matkalukemisena Nick
Hornbyn pientä novellikirjaa ”31 biisiä”. se on aivan loistava,
liikuttava kirja joka itkettää ja naurattaa ja herättää
kysymyksiä. 31 lempibiisiä, jotka on yritetty irrottaa muista hetkiin
ja tunnelmiin liittyvistä biiseistä. Lempikappaleita puhtaasti
musiikin itsensä vuoksi. Ja pyrkimyksenä olla ajattelematta mitä muut
mahtavat ajatella jos kerron pitäväni erityisesti näistä lauluista..
31 biisiä on jo sen verran paljon, että vois yrittää joskus listata.
Pienet määrät parhaita biisejä jättää aina niin paljon hyviä
ulkopuolelle. Esim viisi parasta lempikappaletta on ihan mahdoton
määrä, silloin potee syyllisyyttä niistä lauluista joita ei
mainitse. No, semmosta.. Joskus laadein oman listani. Ja täydennän kun
tulee lisää, sovitaan ettei mitään täydy sieltä listalta ottaa
pois.... Huh, korva oli kyllä tosi kipeä laskun aikana.
Kentällä vastassa David Baker, Yksi Mikan vaihto-oppilaskesän perheen
isistä. Samassa koneessa matkusti myös muita soittajia, kävi ilmi
että he olivat matkalla Bucca nimisen kylän bluesfestareille. Saatiin
esitteet ja ehkä lähdetäänkin katsomaan mitä Buccassa tapahtuu. Ja
lisää uskomattomia yhteensattumia: Kentän ulkopuolella parkkipaikalla
David huomasi erään seurueen, jotka olivat tulleet samalla koneella
Sidneystä Hervey Bayhin. Siinä olivat mukana Mikan toisen
vaihto-oppilasperheen vanhemmat, Noel ja Barbara Squire. Mika oli
Suomesta käsin koittanut tavoittaa heitä useaan otteeseen, mutta
turhaan. Samoin David oli koittanut saada yhteyden tuloksetta. Ja siinä
sitä lennettiin toisistamme tietämättä samalla koneella pari tuntia.
Squiret olivat olleet reissussa Kanadassa kuusi viikkoa ja olivat nyt
menossa kotiin. Sovittiin tapaamisesta myöhemmin viikonlopun jälkeen
ja lähdettiin Davidin autolla Parkereille. Kaunista omakotialuetta,
hellyttävä Jessie-koiravanhus oli meitä odottamassa.
15.9. Pyöräilyä Hervey Bayssa. Käytiin Botanic Gardenissa, sen
jälkeen Esplanadilla kahvilla, rannalla köllöttelemässä, D.
Davidin työpaikalla, takaisin Esplanadille smoothie-juomalle ja
iltapäivällä takaisin kotiin. Illaksi syömään läheiseen ravintolaan Davidin ja hänen vaimonsa Barbaran kanssa.
16.9. Tänään on Barbara Bakerin syntymäpäivä. Lähdettiin
viikonloppuretkelle, joka alkoi Bundaberg-nimisestä kaupungista. Ja
siellä rommitehtaasta. Kierroksen jälkeen muutamat rommidrinksut
maistiaisiksi ja sitten taas matkaan, pikku pörinöissä. Seuraavaksi
Bundabergin loistavaa ginger beeriä, inkivääriolutta, johon jäin
totaalisen koukkuun. Bundaberg on suhteellisen iso kuapumki, jossa voisi
viettää aikaansa pidempäänkin. mutta me päätimme lähteä
eteenpäin, kohti Buccan festivaaleja. Ja Bucca on paikka TODELLA
KESKELLÄ EI MITÄÄN, meinattiin ajaa ohi tienviittojen ja viitat
löydettyämmekin. Kilometrikaupalla jatkuvasti kapenevaa tietä pitkin
pääsimme lopulta perille. Ja perillä oli pieni hotelli joka oli
samalla festivaalipaikka. Ensivaikutelma hieman yllätti meidät,
ainakin minut. Piha-alueella pyöri lähinnä musta-asuisia motoristeja,
parissa kojussa myytiin hevimusapaitoja ja yhdessä oli mahdollisuus
ottaa tatuointi. Pääsymaksu esiintymisalueelle oli a 25 AUD, ja jos
minulta olisi kysytty, en olisi ehkä päättänyt jäädä. Mutta muut
halusivat mennä kuitenkin katsomaan mitä festareilla oli tarjottavana,
joten mentiin sisään. Ja hyvä että mentiin! Eka meidän näkemä
veto oli loistava Hat Fitz & Itchy-niminen duo. Erittäin kovaa
blues kamaa ja mahtavasti toimiva parivaljakko. Teki suuren vaikutuksen!
Näitä kahta on kuulemma melko vaikeaa nähdä missään, vaikka
kysyntää olisi, joten olimme ilmeisen onnekkaita myös. Ostettiin
muistoksi duon levy, joka sekin toimii! Hat Fitzin jälkeen tuli vähän
tavanomaisempaa (ja aikalailla tylsempää) bluesmatskua, meni ainakin
mulla ohi. Olimme jo oikeastaan lähdössä pois, kun näimme vielä
osan mainiota esitystä; äijäbändi nimeltä Uncle Joe’s Jug band
veti rempseään ja iloiseen tyyliin oikein tosi perinteikästä rootsia.
Hampaattomia miehiä pikku pieruissa, ihan huippu menoa! Bucca bluesista
iltaa myöten Gladstoneen, jossa Davidin ja Barbaran poika Chris asuu.
Loppureissusta lisää pian...
Elokuu 2006
Hieno kuukausi, hieno kesä! Ollaan päästy soittamaan paikkoihin,
jotka jäävät kyllä varmasti pitkäksi aikaa mieleen. Yksi upeimmista
esiintymislavoista jossa olen saanut soittaa on kyllä ehdottomasti
viime viikkoinen keikka Lemmenjoella kullankaivajien juhlissa
Lännen-Jukan kanssa. Meno oli rentoa ja koska koko alueella ei ole
sähköä, soitimme täysin akustisesti. Eli todellinen unplugged veto.
Ja hyvä niin!
Toinen hauska kokemus oli höyrylaivareissu Jyväskylässä. Tietenkin
oikeasti höyryllä. Sielläkin soitimme akustisesti Lännen-Jukan
matskua pienelle seurueelle. Jiiltä tulee muuten syksyllä levy joka
sisältää juuri näitä Lännen-Jukan lauluja. Kokoonpano on napakka;
Jii laulaa ja soittaa banjoa.
Teemme pienen Lännen-Jukan rundin levyn ilmestymisen yhteydessä.
Tiedot keikkapaikoista lukee mm näiden sivujen keikkaosiossa.
Huomenna sitten lähdetään Australiaan Mikan ja Ollin kanssa.
Ninni
Heinäkuu 2006
Heinäkuu tuli ja meni, mutta paljon ehti tapahtuakin. Kirjoitan
tässä vähän itsenikin iloksi ylös näitä tapahtumia, jotta on
sitten talvella jotain mitä muistella lämmöllä...
5. heinäkuuta matkasimme Mikan, Haaviston Ollin ja Nikun Jarmon kanssa
Jyväskylään Jazzbariin jossa soitimme biisejä lähinnä
Vapaapäivä-albumiltani. (Hellettä piisasi tällä viikolla kunnolla,
onneksi pääsimme uimaan lähes joka keikan jälkeen.) Torstaina
jatkettiin matkaa Konnevedelle jossa on aivan loistava kesäfestari,
Häyrylänranta Blues. Siellä ryhmä kasvoi Esa Kaartamolla, Masa
Maijasella ja Topi Kurjella eli Hoedown-yhtye oli pienen tauon jälkeen
kasassa.
Häyrylänrannassa koettiin yleisön kanssa aika harvinainen hetki,
kun oman Hoedown settimme jälkeen vieraanamme esiintyi
Kaartamo-Kettunen-Kuustonen. Ja tämä kattaus tullaan toistamaan
syksyllä Helsingissä ravintola Juttutuvassa Hoedown klubilla.
www.kolumbus.fi/hoedown Hoedownin kanssa matka jatkui takaisin
Jyväskylän Jazzbariin, jossa oli jälleen loistoyleisö ja muutenkin
leppoisa meininki. Osa porukasta jatkoi omiin suuntiinsa, mutta muutama
meistä lähti Pieksämäelle Beach&BluesParty-festareille
soittamaan bluesia Seppo Valjakan kanssa. Mikan kanssa yöjunalla
Helsinkiin ja aamupäivällä autolla Taalintehtaalle Baltic Jazziin
Lännen-Jukan kanssa. Ja helle jatkui edelleen! Kävin samalla reissulla
moikkaamassa 90-vuotiasta Ingaa, jolla oli kova vauhti päällä
Västanfjärdin vanhainkodissa.
Muutama vapaapäivä mökkeillessä ja sitten taas reissuun, suuntana
Kaustinen. Esiinnyimme Rajapinta-klubilla trioni kanssa. Olin tosi
iloinen hyvästä vastaanotosta ja sitä mieluisampaa oli saada tarjota
kuulijoille yllätysnumero, J.Karjalainen ja hänen uutta Lännen-Jukan
musiikkia. Ja yleisöhän tietenkin tykkäsi. Oman esityksemme jälkeen
pääsimme itse diggailemaan amerikkalaista huippuosaamista; Dirk Powell,
Riley Baugus ja Balfa Toujours hurmasi rennolla menollaan. Asiallista
porukkaa ja ilta jatkui keikan jälkeen mukavasti jammailun merkeissä.
Lauantaina Powell kumppaneineen kutsui Jiin ja meidät päälavalle oman
keikkansa yllätysvieraiksi. Mukana pari suomenkielistäkin laulua
Lännen-Jukan tyyliin. Illalla sitten säestettiin vielä Mikko
Kuustosta päälavalla. Kaiken kaikkiaan festareista jäi erittäin
hyvä fiilis.
Matka jatkui Tampereen Poko-risteilyn kautta kotiin, jotta voisimme
lähteä taas uudestaan matkaan... Suomusjärven Salitussa Raittisen
poppoo järjesti ikimuistoiset festarit, esiintyjinä J.Karjalainen,
Mikko Kuustonen, me, Jorma Kääriäinen sekä luonnollisesti Eero
Raittinen itse bändinsä kanssa. Sää oli mitä parhain, yleisö
todella hyvää ryhmää ja äänentoisto erinomainen. Siitä kiitos mm.
Smojulle ja herra Kaustiselle! Jäimme pienellä ryhmällä Salittuun
äänittämään Kääriäisen tulevaa levymatskua ja illalla taas Mikan
kanssa matkaan. Suuntana lounais-saaristo, tarkemmin ihana Aspön saari
joka meille olikin jo entuudesta tuttu paikka. Aspössä oli pikku
festarit, jossa soitettiin täysin akustisesti mun ja Mikan biisejä,
Lännen-Jukan lauluja Jiin kanssa ja myös saariston oma väki soitti
hienosti omia saaristobiisejään. Lopuksi jammailtiin isossa
venevajassa kaikki yhdessä yleisön tanssiessa ja laulaessa. Ja säät
suosivat edelleen! Lopuksi vielä kuun viimeisenä lauantaina
Valkeakoskelle Työväentapahtumaan trioni kanssa.
Jos jollakulla muuten sattuu olemaan kivoja kuvia näistä em.
keikoistani niin otan oikein mielelläni vastaan! Ne voi pistää
osoitteeseen ninnipoijarvi@hotmail.com.
Elokuu koitetaankin ottaa aika iisisti ja sitten loppukuusta suuntana
Sidney...

Dirk, Jody, Mika, minä, Courtney, Ellie, Jii, Riley ja Christine
Kesäkuu 2006
Hyvää juhannusta!! Kerrotakoon tässä kaikille Hoedown-bändin
ystäville että olemme vihdoin aloittaneet Hoedown levyn teon. Levy on
itseasiassa aika hyvällä mallillakin jo. Samoin Mika Kuokkasen oma
"Kkane"-soolomatsku saa pian jatkoa. Syksyllä sitten
ilmestyvät ja niitä voi kysellä vaikka allekirjoittaneelta.
Meillä oli trioni kanssa viime viikonloppuna keikat Vääksyn
Kanavarannassa (veneen kannella) ja Fiskars Folk Festivaaleilla. Aurinko
paistoi ja mukavaa oli. Ja käykää hyvät ihmiset vierailemassa
Fiskarsissa jos ette ole sitä vielä tehneet. Se on ihana paikka!
Tässä taustalla soi muuten The Be Good Tanyas-levy "Blue Horse".
Suosittelen lämpimästi kaikille jotka kaipaavat musiikkiin fiilistä
ja rouheutta.
Toukokuu 2006
Terveiset kauniista Kööpenhaminasta! Kävin katsomassa Bonnie Raittin
keikan 2.5. pienehkössä clubissa, Amager Biossa. Hieno veto ja
tiivis tunnelma. Bonnie oli rautaisessa ja todella timmissä kunnossa,
ääni ja soitto kulki mahtavasti! (rohkaisee kyllä varmasti monia
laulajia ja soittajia jatkamaan..) Torstaina 4.5. teimme yhteiskeikan
lahjakkaan irlantilaisen lauluntekijän, Sean Needhamin kanssa Bloomdays
Barissa. Seanista löytyy lisätietoja sivuilta
www.seanneedham.com.
Köpis on melko kallis kaupunki. Onneksi sielläkin voi tehdä
huippuedullisia levylöytöjä alennushyllyiltä. Mukaan tarttui Joan
Osbornen How sweet it is -cd, Dan Tyminskin soololevy, Elvis Costellon
live-yms.kokoelma, Van Morrisonin ja Brucen uusimmat (nämä eivät olleet
alennuksessa..) ja vielä Lyle Lovettin, John Fogertyn ja Chet Atkinsin
DVD:t ihan naurettavan edullisesti. En ole ehtinyt tsekata vielä kaikkia
läpi, odotukset on kovat erityisesti Lovettin kohdalla. Myös pikku
maistiaiset Springsteenin levystä lupailivat aika rentoa meininkiä.
Ensiviikolla 20.5. Meillä on Hoedown-vieraana taas erittäin
mielenkiintoinen persoona, Tommi Viksten. Tervetuloa Juttutupaan, soitto
alkaa klo 21 ja vapaa pääsy.
Ainiin vielä, Audrey Auld Mezera, joka vieraili syksyllä Suomessa,
voitti Chris Austinin laulukilpailun Merlefestissä.
(Country-kategoria ja voittobiisi "Losing Faith") Kovatasoiseen
kilpailuun osallistui ennätykselliset 1172 laulua.
Huhtikuu 2006
Kesää kohti, ou jee!! Raumalla oli loistomeininki jälleen kerran,
hieno yleisö ja järjestelyt erinomaiset! Lauantaina oli vuorossa
Hoedownin kanssa Jackson Brownen Running on empty-tribuutti.
yllärivieraina mukana Mikko Kuustonen ja Kim Lönnholm. Reunasen Juha
teetätti Tallinnassa Running on empty-lp:n kannesta taustakankaan, joten
täytynee tehdä sama veto vielä jossain uudestaan...
Maaliskuu 2006
Terve! Kerron tässä lyhyesti muutamasta kevään lähitapahtumasta.
Huhtikuun 21. päivänä luvassa countrymusiikin ystävien iloksi
kotimainen country-ilta Raumalla hotelli Raumanlinnassa. Esiintyjinä
J.Karjalainen/Lännen-Jukka, Band’O ja Hoedown vieraanaan Mikko
Kuustonen. Lisätietoja tapahtumasta löytyy sivuilta
www.raumacountry.com
Tämän vuoden alusta lähtien olemme pyörittäneet Mika Kuokkasen ja
Olli Haaviston kanssa Akustista Tiistaiklubia Espoossa, Leppävaaran
Sellon Base-ravintolassa. Tammikuussa soitimme triona, helmikuussa
vieraili Mikko Kuustonen ja eilen 28.3. Garbo-yhtyeestäkin tuttu lauluntekijä Esa Eloranta esitti omia,
pääasiassa uusia laulujaan. Huhtikuun 24. tulee lauteille Esa Kaartamo
ja toukokuussa vuorostaan Timo Kiiskinen. Basessa on muuten erinomainen
keittiö, joten suosittelen lämpimästi tutustumista ruokalistaan...
Ruuasta puheen ollen aivan taivaallista ruokaa söimme myös Levillä
keikkareissullamme pari viikkoa sitten Levin Gastro ja
Tango-ravintoloissa!
Torstaina 30.3. esiinnyn trioni kanssa uudella Kiinanrusuklubilla,
paikkana toimii ravintola Piano joka sijaitsee Säätytalon lähellä
Helsingissä. Klubista löytyy lisätietoa sivuilta
www.kiinanruusu.fi (Muut
keikkatietoni löytyvätkin sitten näitten sivujen keikkaosiosta.)
Uusin levyostos on ihana Dolly Partonin Little Sparrow -levy jota en
aikaisemmin häpeäkseni ole omistanut. Vedimme levyn materiaalia viime
Hoedown-klubilla jossa vieraanamme sädehti hurmaava Erin Koivisto.
N
Helmikuu 2006
11.2.2006
Vuosi on alkanut lupaavasti! Sain juuri kuulla että
Vapaapäivä-albumini sijoittui Radio Suomen Kantritohtorin Vuoden
kantrialbumi 2005 -äänestyksessä sijalle kahdeksan. Erittäin mukava
yllätys!
Eilen olimme Mikan ja Ollin kanssa triokeikalla Rauman
ensimmäisillä WinterBlues-festivaaleilla. Meininki oli erittäin
hyvä, kiitos erityisesti järjestäjille!
Kuun lopussa on miellyttävä visiitti Suomusjärven Salittuun J.
Karjalaisen kanssa. Luvassa on amerikansuomalaisia Lännen Jukan lauluja
Old-time-tyyliin. Salittu on uskomattoman hieno esiintymispaikka joka on
tehty vanhan kansakoulun tiloihin. Kannattaa ehdottomasti käydä
tutustumassa!! »» www.salittu.fi
Myös maaliskuussa soitamme näitä Lännen Jukan lauluja
Suomenlinnassa, Viapori WinterBlues -tapahtumassa.
Hienoja levylöytöjä ovat mm. Tim O'Brienin uusimmat albumit,
etenkin Fiddler's Green kolahti meikäläiseen. Suosittelen kaikille
bluegrassin ystäville.
Ja Hoedown-klubit jatkuvat taas tänä keväänä Helsingin ravintola
Juttutuvassa. Tammikuussa vieraanamme oli leppoisa amerikkalainen Mike
Westhues, joka on muuten aikoinaan levyttänyt Suomessa legendaariselle
Love Recordsille. Helmikuussa lauteille astuu Laura Närhi ja
maaliskuussa Erin Koivisto. »» www.kolumbus.fi/hoedown
- Ninni
Marraskuu 2005
Uusi levy on vihdoin valmis! Tämä on ollut hieno vuosi levynteon ja
muiden musiikkitöiden suhteen, kiitokset kaikille!
Olen todella tyytyväinen lopputulokseen, eikä kritiikkikään
pahemmin huoleta. Hyviä joulun odotuksia!
T. Ninni
Elokuu 2005
Paljon on ehtinyt
tänäkin vuonna tapahtua. Levy alkaa olla pikku hiljaa valmis. Uusia lauluja on syntynyt ja olen myös innostunut minulle uudesta
musiikkityylistä, saaristolaismusiikista. Sitä pääsimme testaamaan
ihan paikan päällä, Suomen lounaissaaristossa. Jäin pois lauluyhtye Club for
Fivesta,
koska muuten ei olisi enää jäänyt aikaa muihin musiikkikuvioihin.
Tulevana syksynä saamme vieraaksemme Tasmaniasta kotoisin olevan
upean laulaja-lauluntekijän Audrey Auldin. Hän saapuu Euroopan halki
Suomeen viikolla 39 ja esiintyy kanssamme ainakin Helsingissä ja
Porvoossa. Laitan tiedot myös omaan keikkakalenteriini ja toivon että
roots-musiikin ja hyvän countryn diggarit löytävät tiensä Audryn
keikoille. Olen nääs saanut houkuteltua hänet Suomeen asti kertomalla
hänelle että täällä on tosi hyvä meininki…
Audreystä löytyy lisätietoja sivulta www.recklessrecords.com.
Myös minulle voi lähettää sähköpostia, jos joku on kiinnostunut
Audreyn kuvioista: ninnipoijarvi@hotmail.com.
Tuoreimmat levylöytöni ovat Patty Griffinin loistava uusin sekä
mielenkiintoinen aussimimmi Missy Higgins. Kannattaa katsastaa. Audreyn
yhtiökumppani Bill Chambersin soololevy teki myös lähtemättömän
vaikutuksen. (Bill on muuten Kasey Chambersin isä) Hauska löytö
Singing Songwriters (- mikä nimi..) -DVD, jossa on käsittämätön
kaarti kaikkein kovimpia laulajia, mukana mm. Emmylou Harris, Julie
& Buddy Miller, Lyle Lovett, Steve Earl. Tätä DVD:tä on löytynyt
kuulemma myös tavaratalojen poistohyllyistä hävyttömän halpaan
hintaan. Suosittelen!
Nyt odottelen hyvää sienisatoa syksylle ja toivon että levykuviot
alkavat loksahdella paikoilleen.
Ninni
Helmikuu 2004
Tällä hetkellä teen keikkoja omalla kokoonpanolla ja uutta musiikkia
seuraavalle levylleni, laulan Club for five -lauluyhtyeessä sekä
soitan ja laulan Hoedownissa.
Edelleen kuuntelen paljon kaikenlaista musiikkia. Klassinen musiikki
on aina ollut lähellä sydäntäni, jazz ja blues tulivat mukaan
kuvioihin lukioaikana.
Esikoislevyn alkuäänitysten aikoihin olin kovaa
vauhtia hurahtamassa juurimusiikkiin kaikkine sivutuotoksineen, ja
lopullinen pehmeääkin pehmeämpi kolahdus tapahtui, kun sain käsiini
Alison Kraussin "Forget About It" -albumin. Jo sitä ennen
kuuntelin tosi paljon Carole Kingin, Sheryl Crown, Rickie Lee Jonesin ja
Jann Ardenin musiikkia.
Kotimaisista J. Karjalainen on ollut
kestosuosikkini niin kauan kuin jaksan muistaa. Muita esikuvia ja
ihailuni kohteita ovat mm. Jackson Browne, Julie Miller, Tom Waits,
Dixie Chicks, Little Feat… Uusimpia löytöjä levylautaselle ovat
esim. Aqualung, Jorma Kaukonen ja aivan mahtava Kelly Joe Phelps.
Ninni
|