Powderburn

 

<< takaisin diskografiaan

Kappaleet

  1. Waterbound (Dirk Powell)
  2. Can I Go Home With You (Caleb Klauder)
  3. I Got The Same Old Blues (J.J. Cale)
  4. Powderburn (Mika Kuokkanen / Terry Mcarthur)
  5. Keep Your Distance (Richard Thompson)
  6. Reason To Believe (Tim Hardin)
  7. Riding Home (J.J. Cale)
  8. Travellin In Style (Rodgers, Kirke, Yamauchi, Bundrick, Kossoff)
  9. You Love The Thunder (Jackson Browne)
  10. It`S All Over Now, Baby Blue (Bob Dylan)

Ninni Poijärvi, Mika Kuokkanen, Amy Helm, Olli Haavisto, Justin Guip, Byron Isaacs, Topi Kurki, Pekka Gröhn

Matkarakastajat Woodstockissa

Ninni Poijärvi ja Mika Kuokkanen näyttävät levyllään ”Powderburn”, ettei anglo-amerikkalaisen perinnemusiikin esittäminen ole kansalaisuudesta kiinni.  Suomalainen levy-yhtiö Humble House Records julkaisi huhtikuussa Ninni Poijärven ja Mika Kuokkasen ensimmäisen yhteislevyn ”Powderburn”. Albumi on pariskunnan ja legendaarisen Levon Helmin muusikkotyttären Amy Helmin yhteistyön tulosta

Ryhmä tapasi joitain vuosia sitten Yhdysvalloissa, ja heidän välilleen syntyi musiikillinen yhteys kuin taikaiskusta. Marraskuussa 2007 Poijärvi ja Kuokkanen olivat mukana suomalaiskollegiossa, joka matkasi levyntekoon Levon Helmin studioille Woodstockiin.Matka synnytti Eero Raittisen kiekon ”Woodstock” sekä Poijärven sooloalbumin ”Virta”. Suositussa levytyspaikassa ovat suomalaisista purkittaneet materiaalia myös The Latebirds, The Munsons ja Wentus Blues Band.”Powderburn” (joka on pääosin äänitetty Woodstockissa vuonna 2008, joitain osuuksia on tehty jälkeenpäin Suomessa) on Kuokkasen ja Poijärven yhteinen teos, mutta siinä on Mikan oman levyn makua. Hän on laulajana ja kitaristina  erittäin paljon esillä. Hyvä niin, sillä kaveri on viimeisen päälle lahjakas muusikko.Muusikontyöstä tällä levyllä nimenomaan on kyse.

Kymmenestä biisistä yhdeksän ovat lainoja. Mielenkiinto ei kohdistukaan sanoituksiin ja sävellyksiin vaan siihen, miten niitä käsitellään. Tribuuttia saavat Amerikan suuruudet kutenBob Dylan ja J.J. Cale sekä vähemmän julkisuutta saaneet nimet Tim Hardinin tapaan. Brittiväriä tuovat Free-tulkinta sekä englantilaisten palvoman lauluntekijän Richard Thompsonin kappale.Matkaan tyylilläAnglo-amerikkalainen perinnemusiikki ei ole kenenkään yksinoikeutta. Sitä voi tehdä laadukkaasti, uskottavasti ja kunnioituksella vaikka suomalaiset. Sen Kuokkanen ja Poijärvi todistavat, joskin kovien ’alkuasukkaiden’ vahvistamina: levyllä kuullaan Amy Helmiä, basisti Byron Isaacsia ja rumpali Justin Guipia. Kaikki soittavat Levon Helm Bandin nykykokoonpanossa. Guip toimii lisäksi Levonin studion tuotantopäällikkönä ja äänittäjänä.Levonin klassikko orkesteriThe Band aloitti vuonna 1968, vallinneen psykedeliakohkaamisen keskellä, ensimmäisen albuminsa hämmästyttävästi slovarilla (Tears of Rage). ”Powderburn” on samoilla linjoilla, sillä ensimmäisenä kuullaan Dirk Powellin tunnelmallinen ”Waterbound”.Vasta toisella raidalla mukaan tulee bändi. ”Can I Go Home with You” (Caleb Klauder) groovaakin mojovasti. Freen ”Travellin’ in Style” näyttää, että Poijärvi ja Kuokkanen ovat ymmärtäneet brittibändin syvimmän olemuksen: kyse ei ole metelistä, vaan intensiteetistä sekä vahvasta lyriikasta ja melodiasta.

”I Got the Same Old Blues”, yksi J.J. Calen rokkaavimmista ja coveroiduimmista (Freddie King, Lynyrd Skynyrd) kappaleista, palautetaan amerikkalaisen folkin juurille. Tulkinta biisistä on yksi parhaista, erityisesti ennen bändin vaiheittaista mukaantuloa ensimmäisen kierron jälkeen.

Ainoa originaali, Kuokkasen ja Terry McArthurin ”Powderburn”, on hienovireinen. Kuokkanen ja Poijärvi vuorottelevat solisteina kertoen tunnustuksellisen ja epätoivoa tihkuvan tarinan.

Kohottuneessa tilassa

Varsinkin Freen ja Calen kappaleiden versioinnit kuvastavat Ninni Poijärven ja Mika Kuokkasen harvinaista kykyä tehdä isoja asioita pienillä keinoilla. Kuka tahansa tekee näyttävää musiikkia volyymilla ja tuotannollisella kikkailulla, mutta iholle tulo luontaisilla muusikonkyvyillä ei kaikilta onnistukaan.Rajankäynti on hiuksenhienoa. Miten ilmaista itseään aidon rennosti ja hillitysti silti kutistumatta kammottavan teko-cooliksi? Välillä nämä suomalaiset ovat hurmaavan naiiveja, mutta ehkä juuri siksi heidän ilmaisunsa onnistuu.Vaikka ”Powderburn”-levyllä kuultavat muusikot ovat ensiluokkaisia, albumin taiteellinen arvo on rajallinen. Nimibiisistä on helppo päätellä, että lahjoja myös hyvään omaan materiaaliin on. Toisaalta parhaat sovitukset tekevät muiden kirjoitelmista suomalaisbändin ’omia’.

Ennen kaikkea ”Powderburn” henkii rakkautta. Ei pelkästään musiikkiin, vaan kanssaihmisiin ja elinympäristöön. Levy uhkuu hienoa musiikkia sekä toivoa paremmasta, rauhaisammasta maailmasta.

PASI TUOMINEN