bio

Synnyin lokakuussa 1974 muusikkoperheeseen, jossa kuulin jo ihan pienestä asti monentyylistä musiikkia.  4-vuotiaana sain hartaasti toivomani viulun ja siitä lähtien olin innokkaasti mukana esiintymässä milloin missäkin tilaisuudessa.

Musiikki oli aina lähellä. Kodin alakerrassa vanhemmat soittivat tai kuuntelivat klassista musiikkia ja yläkerrassa isoveli viritteli sähkökitaraansa ja kuunteli Elvistä. Elvis teki myös minuun suuren vaikutuksen ja muistaakseni hän oli ensimmäinen artisti ketä ihailin suuresti.

Viulun lisäksi mukaan kuvioihin tuli myös laulu. Laulaminen on aina tuntunut kaikkein omimmalta instrumentiltani, varsinkin kun olin aika laiska harjoittelemaan viululla, siitäkin huolimatta että tykkäsin viulun soitosta ja  jammailusta yhdessä muiden kanssa.

Ollessani 11-vuotias meille hankittiin cd-soitin ja ensimmäinen cd-levy oli veljeni ostama J.Karjalaisen Varaani. Musiikki kolahti minuun heti ja pidän Karjalaista edelleen tärkeimpänä musiikillisena esikuvanani.

Lukioikäisenä soitin viulun ja pianon lisäksi saksofonia, mutta se on jäänyt valitettavasti taka-alalle. Pitäisi joskus kaivaa soitin laatikosta ja kokeilla sujuisiko soitto vielä.

 Innostuin rootsmusiikista 90-luvun loppupuolella yhä enemmän. Viimeinen niitti hurahtamiseeni taisi olla kun näin Oh Brother Where Art Thou-elokuvan ja sen jälkeen paluuta ei enää ollut. Ensimmäinen, melko pop-sävyinen soololevyni oli tekeillä näihin aikoihin, mutta oma kiinnostukseni alkoi olla jo vähän muualla.

Joulukuussa 2000 tutustuin yhteisellä keikkareissullamme Mika Kuokkaseen. Hän esitteli minulle suuren määrän artisteja joista en ollut koskaan ennen kuullutkaan. Yksi näistä minulle nykyään merkittävimmistä ja rakkaimmista on Julie Miller. Hänen musiikkinsa saa minut edelleen täysin tunnekuohun valtaan. Hienoa, herkkää, paljasta ja kaunista musiikkia. Julien mukana sydämeeni pääsi nopeasti myös Buddy Miller, Julien mies.

Olin 2000-vuoden alussa mukana samanaikaisesti monessakin kokoonpanossa, mm. lauluyhtye Club for fivessa ja rootsmusiikkia soittavassa Hoedown-bändissä. Hoedownin kanssa rohkenin yhdistää viulun ja laulamisen, ja siitä lähtien viulu on kulkenut mukana lähes kaikilla muillakin keikoillani. Myöhemmin mukaan kuvioihin tuli myös isoisoäitini äidilleni hankkima pieni pianohaitari.

 Oma musiikkimakuni ja toisaalta myös Clubin menestyksestä johtuva tiukka aikataulu aiheutti sen, että vuoden 2005 alussa jätin lauluyhtyetoiminnan ja keskityin rakastamaani rootsmusiikkiin. Myöhemmin samana vuonna aloimme soittaa yhdessä J.Karjalaisen kanssa Lännen-Jukan musiikkia. Juurimusainnostukseni kasvoi entisestään kun perehdyin Lännen-Jukan kuvioissa Old Time-musiikkiin. Viulunsoitto sai ihan uudet ulottuvuudet ja minä luonteeltani edelleen melko laiskana harjoittelijana sain yhtäkkiä valtavan kipinän treenata viulua ahkerasti uudella tyylillä.

Tapahtumarikkaan vuoden 2005 lopulla julkaistiin toinen soololevyni, Vapaapäivä, joka tehtiin pitkälti yhdessä Mika Kuokkasen ja Olli Haaviston kanssa. Tästä kokoonpanosta muodostui samalla oma trioni, ydinryhmä jonka kanssa ollaan tehty paljon keikkoja ympäri Suomen.

 Vapaapäivä-levystä tuli juuri sellainen kuin olin toivonut. Juurevaa akustista, vähäeleistä musiikkia. Olin näihin aikoihin alkanut kuunnella yhä enmmän Gillian Welchia, upeaa lauluntekijää, jonka musiikista on riisuttu "kaikki turha" pois. Tähän halusin itsekin pyrkiä ja sillä matkalla olen yhä..

2006 teimme keikkoja mm. oman trioni kanssa, Hoedownin kanssa ja muutama pienimuotoinen keikka yhdessä J.Karjalaisen  Lännen-Jukka String Bandin  kanssa. Sinä kesänä minut pyydettiin esiintymään Kaustisille trioni kanssa. Pyysin  Jiin mukaan yllätysnumerona, sillä meidän jälkeen lavalla esiintyi Jiin oma  suosikkiartisti Dirk Powell yhtyeineen. Dirkistä ja meistä tuli Kaustisilla hyvät ystävät ja kutsuimme hänet ja Riley Bauguksen seuraavana vuonna esiintymään yhdessä Lännen-Jukan kanssa Helsingin juhlaviikoille. Juhlaviikkojen kokoonpanosta löytyi lisää hengenheimolaisia, loistavat muusikot ja musiikintekijät Caleb Klauder ja Sammy Lind jotka esiintyivät Lännen-Jukan sekä Hoedownin kanssa  Suomessa viime helmikuussa.

Syksyllä 2006 teimme Mikan ja Ollin kanssa hienon matkan Australiaan, jossa esiinnyimme yhdessä Tasmaniasta kotoisin olevan lauluntekijän, Audrey Auld Mezeran kanssa. Matkustimme neljässä eri osavaltiossa ja tutustuimme moneen loistavaan australialaismuusikkoon.

Vuonna 2007 teimme kolme  kotimaan kiertuetta Lännen-Jukan kanssa. Vuosi huipentui kahteen ikimuistoiseen Amerikanreissuun, ensimmäinen niistä tehtiin Lännen-Jukka String Bandilla Suurten Järvien alueelle (matkasta voi lukea tarkemmin sivuilta www.lannenjukka.com) ja toinen oman trioni ja Eero Raittisen Noisy Kinda Men-yhtyeen kanssa Woodstockiin Levon Helmin kotistudiolle, jossa äänitettiin kolmas pitkäsoittoni, Virta. Levy julkaistiin tammikuussa 2008.